WITHERSCAPE – Dan Swanö; 2016 (suomeksi)

0
1537

Jos Ruotsin metalliskenessä on yksi todellinen monitoimimies, se on Dan Swanö. Hän on tullut tunnetuksi multi-instrumentalistina ja lukuisien bändien ja projektien – mm. Edge of Sanity, Nightingale ja Bloodbath – jäsenenä sekä tuottajana ja miksaajana, jonka ansioluettelosta löytyy Opethin, Katatonian ja Omnium Gatherumin kaltaisten nimien levyjä. Swanön viimeisin projekti on progressiivinen death metal -duo Witherscape, jossa hän on mukana rumpalina, kosketinsoittajana ja laulajana Ragnar Widerbergin soittaessa kitaraa ja bassoa. Heidän toinen albuminsa The Northern Sanctuary julkaistaan 22. heinäkuuta Century Median kautta, joten tartuimme tilaisuuteen jutella Danin kanssa levystä ja hänen muista töistään.

 

Voitko kertoa meille mitä voimme odottaa The Northern Sanctuaryltä – onko sen ja The Inheritancen välillä suuria eroja?

Soundi on tällä kertaa hieman eeppisempi. Rankka on rankkaa, pehmeä pehmeämpää ja useimpien kappaleiden sovitukset ovat perinteisempiä, mutta eeppinen nimikappale ei sitten tunne rajoja lainkaan 🙂

The Northern Sanctuary jatkaa siitä, mihin The Inheritancen tarina jäi. Olet aiemminkin julkaissut moniosaisia konseptilevysarjoja, kuten Edge of Sanityn Crimson -levykaksikon ja Nightingalen The Breathing Shadow -saagan. Nautitko tällaisten jatkumollisten levyjen teosta ja pidätkö konseptialbumia inspiroivana muotona?

Joo, tykkään täysillä ääniraidan teosta cooliin tarinaan. Totta kai siinäkin on jotain erityistä, kun löytää teeman, joka sopii vain lyhyeen tekstiin, mutten ole siinä yhtä hyvä kuin keksiessä isoja juonia, jotka vievät muutaman albumin verran päättyäkseen!

Sinä ja Ragnar asutte eri maissa, mutta Facebook-sivullanne on runsaasti kuvia teistä työstämässä albumia yhdessä. Sävellättekö ja äänitättekö kaiken kasvotusten vai kuuluuko mukaan myös tiedostojen vaihtoa?

Olen ollut Ragnarin osuuksia äänitettäessä hänen vierellään varmistamassa, että kaikki on huippuluokkaa. Useimmat riffit äänitetään, kun hän on juuri kerennyt soittaa niitä ensi kertaa, mutta Ragzilla on outo kyky tehdä riffistä omansa ja soittaa se kuin hän olisi jammaillut sitä vuosien ajan vain 10 minuuttia sen jälkeen, kun hän on soittanut sen ensimmäisen kerran. Aavemaista ja hyvin, hyvin hyödyllistä 🙂 Ensimmäisen albumin sävelsimme kasvotusten osissa, ja joitain juttuja sävellettiin kotona ja tuotiin sitten treenikämpälle. Mutta koska asumme nyt eri maissa, treenit ovat mennyttä aikaa ja sävellämme omillamme, ja minä laitan tavaran yhteen ja varmistan, että se kuulostaa siltä kuin olisimme hikoilleet treenikämpällä vuosien ajan!

Ovatko kappaleet yleensä 50/50-tuotoksia vai tuleeko yhdeltä jäseneltä enemmän ideoita kuin toiselta?

Ennen vanhaan tuo oli suunnitelma, ja paria kappaletta lukuun ottamatta ensimmäinen albumi oli pitkälti 50/50-juttu, mutta sittemmin Ragnarilla on ollut toinen bändi, joka tarvitsee hänen parhaita metalliriffejään [Shadowquest]. Koska jouduin aloittamaan tämän albumin säveltämisen hyvin aikaisin, sillä kappaleiden täytyy maata hetken aikaa käyttämättöminä, jotta niiden kestävyydestä voi olla varma, tällä kertaa hän sävelsi yhden kokonaisen raidan ja joitain nimibiisin kaikkein parhaimmista palasista.

Tiedän, ettet ole järin innostunut kiertämisestä, mutta onko mitään mahdollisuutta, että voisimme nähdä Witherscapen lavalla tulevaisuudessa?

Ei. Valitettavasti. Witherscape on vain ja ainoastaan studioprojekti. Tykkään luoda musiikkiani täysin vapaana rajoituksista nykyään, ja jatkuva livetoimivuuden pohtiminen on helvetin rajoittavaa. Päätettyäni, ettei keikkoja tulisi, mahdollisuudet ovat olleet loputtomia! Viime kädessä olen täällä musiikin vuoksi, enkä niinkään live-esiintymisten!

Rajoitettu painos sisältää dynaamisemman miksauksen albumista bonusmateriaalina, aivan kuten debyyttinne ja Nightingalen Retribution (2014). Mikä on äänittäjänä ja miksaajana mielipiteesi volyymisodan tilasta vuonna 2016, nyt kun YouTube ja Spotifyn kaltaiset striimauspalvelut käyttävät volyymin normalisointia, jonka seurauksena kaikki musiikki soi samankaltaisella voimakkuudella, riippumatta alkuperäisen masteroinnin äänekkyydestä?

Toivon, että maailma pikkuhiljaa tajuaisi, että volyymisota on tyhmin musiikille tapahtunut asia sitten rapin ja hip hopin. Kun toistaa kappaleen, jota on limitoitu järjettömästi äänekkyyden takaamiseksi ohjelman 10 dB hiljentämänä ja perään kappaleen, jossa ei ole juurikaan limitointia soitettuna samalla äänenvoimakkuudella… sitä tajuaa, miten paljon vahinkoa joillekin nykypäivänä julkaistuille albumeille tehdään. On oma lukunsa, että radio limitoi musiikkia, jotta se kantautuisi kauemmas, mutta se, että kaikki dynamiikka tapetaan vain jotta jonkun tyhmän lenkkeilijän ei tarvitse säätää äänenvoimakkuutta satunnaisessa mixtapessaan… se on silkkaa typeryyttä. Käyttäkää jotain MP3 Gainin kaltaista ohjelmaa ja laskekaa kaikki tiedostonne samalle tasolle… älkää puskeko matalia äänekkäiden tasolle. Äänenvoimakkuudensäädin on olemassa hyvästä syystä! Tukekaa jälleen sotaa, volyymisotaa! Hell yeah!

Lähiaikoina olet miksannut Insomniumin tulevaa albumia Winter’s Gate. Millaista oli työskennellä toisen bändin 40-minuuttisen yhden kappaleen albumin parissa, kun olet itse julkaissut kaksi sellaista levyä (Crimson (1996) ja Crimson II (2003))?

Pidän juuri taukoa sen miksauksesta. Siinä on vielä paljon tehtävää. Kokemus on melko hengästyttävä, koska se on niin vitun eeppinen ja täysin erilainen kuin perinteisen rakenteen mukainen kappale, kuten asiaan kuuluu. Joudun siis keskittymään ihan eri tasolla kuin perinteisen death metal -albumin kanssa, mutta se on helvetinmoinen albumi ja näin ollen lisäponnistuksen arvoinen… Luvassa on varsinaista herkkua, ehdottomasti iso merkintä 1-raitaisten albumien kirjassa!

Puhutaan hieman Nightingalesta: ottaen huomioon, kuinka tarttuvaa ja helposti lähestyttävää materiaalinne on, olisiko bändi mielestäsi voinut kasvaa isommaksi, jos levy-yhtiön tukea ja keikkoja olisi ollut enemmän?

Todennäköisesti. Jos näet, miten jotkin bändit soittivat yhtenä viikkona 10:lle ja ison MTV-hitin saatuaan tuhansille seuraavalla keikalla… Se olisi voinut tapahtua. Hienosta materiaalista ei ole puutetta, muttemme kai koskaan saa tietää! Olen saavuttanut niin monia mahtavia asioita Nightingalen musiikin kautta, joista mahtavin on vaimoni tapaaminen musiikkimme takia, ja olemme keikkailleet maissa, joissa en olisi muuten päässyt käymään ehkä koskaan. Minulle nykytilanne on hyvä sellaisenaan, ja olen oppinut ystäviltäni musiikkibisneksessä, että saavuttaakseen niin kestävän menestyksen, jotta musiikilla oikeasti tienaa, täytyy paiskia uskomattomasti töitä, eikä se elämäntapa sovi minulle. Pidän enemmän kotona studiossani oleskelusta perheeni kanssa 🙂

Sooloalbumistasi Moontower (1999) on muodostunut vuosien varrella kulttiklassikko, mutta valitettavasti sitä on erittäin vaikea löytää internetistä. Onko mahdollista, että se – tai Edge of Sanityn ja Nightingalen albumit – voitaisiin julkaista uudelleen CD:nä ja/tai vinyylinä vai onko asia kokonaan Black Markin käsissä?

Itse asiassa olen tehnyt vinyylimasterit (parempi kuin ei mitään) sekä Moontowerista että Nightfall Overturesta. Black Mark on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa, mutta toivon asioiden järjestyvän, jotta ne julkaistaan!

Vielä lopuksi, onko sinulla työn alla mitään muita projekteja Witherscapen ja miksaus- ja masterointitöiden ohella?

Olen muuttamassa uuteen taloon perheeni kanssa ja pistämässä pystyyn uuden miksaus/masterointihuoneen ja erillisen sävellys/äänityshuoneen. Se on aikamoinen projekti ja pääni pyörii kaikista hoidettavista asioista. Musiikillisesti aion perehtyä säveltämiseni synkempään puoleen tulevaa julkaisua varten. Ei ole vielä kovin selvää, mitä siitä tulee, mutta aion tehdä siitä bruuuutaalia 🙂

Teksti: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS