SWALLOW THE SUN – Mikko Kotamäki, Helsinki, 15.01.2019 (suomeksi)

0
1068

Yksi maamme maineikkaimmista doom metal -yhtyeistä, Swallow the Sun, julkaisee uuden When a Shadow is Forced into the Light -albumin 25.1.2019. Sen merkeissä tapasimme laulajan, Mikko Kotamäen, Helsingin Kallion Majava Baarissa. Valitsimme teeman mukaisesti pimeän nurkan, jossa tuopin äärellä keskustelimme uudesta levystä, musiikkialasta, kiertueesta, örinätekniikoista ja Helsingin keikkapaikkojen nykytilanteesta.

 

Hei Mikko, kuinkas on vuosi lähtenyt käyntiin?
Aikalailla haastattelujen merkeissä. Varsinaiset kiireet vasta alkamassa.

Niin, teillä on uusi levy, When a Shadow is Forced into the Light, tulossa!
Totta, onko se jo ensi viikolla? Joo, lyhyessä ajassa tapahtunut paljon. Vastahan me saatiin se valmiiksi ja nyt se tulee jo ulos. Sitä kun ikää tulee, niin päivät kuluu nopeasti.

Edellinen levynne Songs from the North, I, II, and III (2015) oli kolmen levyn pituinen eepos, jossa oli kuin Swallow the Sunin kolmet kasvot. Oliko se tarkoitettu ikään kuin teesiksi siitä, mitä StS on?
Ei varsinaisesti – se oli [kitaristi Juha] Raivion idea. Hänhän on progejätkiä. Jos kuuntelet vanhoja progelevyjä, nehän on sellaisia teoksia. Se tehtiin niitä aikoja kunnioittaen ja hieman vittuillakseen nykyajan musakulttuuria kohtaan.

Niin, nykyään kun artistit, etenkään popmaailmassa, eivät julkaise niinkään levyjä vaan sen sijaan yksittäisiä kappaleita. Eli te taas sitten päätitte panostaa laadukkaaseen kokonaisuuteen?
Joo, kyllä se mun mielestä on alusta loppuun aika laadukas. Mä en oikein ymmärrä nykyään, kun etenkin siellä nuorisopuolella julkaistaan esim kerran kuukaudessa uusi biisi, eikä levyjä ollenkaan. Itse ainakin kasvoin silleen, että levyillä oli kannet ja ne olivat kokonaisuuksia – niin tehdään levy! Totta kai ajat muuttuu, mutta aina ei itse pysy perässä.

Mitäs tästä uudesta, When a Shadow is Forced into the Light, on luvassa?
Omaan korvaan se ainakin kuulostaa tuoreelta. Se on ihan varmasti sellainen levy, millaista ei olla aikaisemmin tehty. Siinä on ehkä pieni ripaus toivoa, ja biisit ovat ehkä hieman melodisempia. Siinä se raskaus on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka siinä onkin kohtia, joissa on vähän enemmän räksytystä. Kun ensimmäisen kerran kuuntelin siitä demoja, niin tuntui siltä että tämä on juuri sitä millaista haluaakin tehdä.

Aiemmalla levyllä oli paljon akustisia ja hitaitakin kohtia. Onko tässä paljon sellaista vai onko tämä vähän suoraviivaisempaa metallia?
Jos sitä triplalevyä miettii, se on sellainen läpileikkaus koko urasta, joka on ikäänkuin purettu kolmeen osaan. Ehkä tämä uusi levy on enemmän kuin se keskimmäinen [Disc 2 – Beauty], joka on vaan soitettu raskaammin. Tällaistahan me ollaan aina tehty. Yksikään levy ei ole toisensa kopio.

Niinpä. Kokeilitteko mitään täysin uusia elementtejä?
Todella paljon! Siinähän menee koko levyn läpi aito jousikvartetti. Sitä ei ole tehty millään MIDI-soundilla. Siellä on paljon enemmän stemmalauluja. Meillä vaihtui bändistä kaksi tyyppiä, niin nyt kun meillä on kaksi uutta, jotka pystyvät heittämään taustalauluja, [niin niitä] ollaan hyödynnetty.

Laulajista puheenollen: teillä on aiemmilla levyillä silloin tällöin ollut vierailevia tähtiä, kuten Jonas Renkse [Katatonia]. Onko sellaisia?
Ei tällä kertaa. Oikeastaan vain se jousikvartetti. Yhdessä kohdassa on kanssa joku ranskankielinen puheenpätkä.

Olen saanut sellaisen käsityksen, että olet New Moonista (2009) lähtien ollut aktiivisempi säveltämään tälle bändille. Onko kuultavissa sun käsialaa?
Yhdessä biisissä on. Nämä pari viimeisintä levyä ovat olleet Raiviolle enemmän henkilökohtaisia, niin hän on halunnut tehdä itse. Osallistuin kuitenkin yhdelle biisille. Langat olivat kyllä hänen käsissä.

Millä tavoin sanoisit, jos mietit koko yhtyeen historiaa, bändin lähestymistavan musiikintekoon muuttuneen tai kehittyneen?
Ei se ole oikeastaan muuttunut. Ihan samoista syistä ja samoilla tavoilla tehdään kuin 2000-luvun alussakin. Silloin kun lapsena aloitettiin, meille oli kuin itsestäänselvyys, että millaista on ns. oikea musiikki. Siitä sitten lähdettiin ja tehdään sillä samalla tavalla vieläkin.

Itsekin örinälaulajana minua kiinnostaa tapasi laulaa. Hieman yleistäen teet lähinnä sellaisia matalia death metal -karjuntoja ja vaihtelet biisin tarpeen mukaan sen ja black metal -rääynnän välillä.
Kyllä. Tällä uudella levyllä on sitä matalampaa todella vähän. Itselleni ne death metal -örinät ovat alkaneet tuntua näin monen levyn jälkeen vähän tehdyltä jo – sitä käyttää vähän säästeliäämmin. Oikeastaan oma musaura alkoi ihan black metalin puolelta, joten se rääkynä tuntuu enemmän luonnolliselta. Tavallaan olen hieman kyllästynyt siihen. Se on ehkä osasyy, miksi tuolla uudella levyllä on noin 80 % puhdasta laulua. Se on näinä päivinä paljon mielenkiintoisempaa mulle.

Kun vedätte livenä, onko sulla tapana säästellä ääntä?
Ei, en ole oikein koskaan ollut rundilla silleen, että ääni olisi mennyt. Ei sitä tarvitse säästellä. Se perusajatus on siinä, että löytää sellaisen tekniikan, joka tuntuu hyvältä. Vaikka vetää sellaista ördäystä tai rääkynää, eihän sen äänen muodostaminen tarkoita, että vetää aina aivan täysillä. Jos se sattuu, niin sä teet jotain väärin.

Tietenkin, mutta kun sitä muodostaa kovaa ääntä ja sitä tekee paljon. Esimerkiksi jos ajattelet jotain klassista heavy metalia, niin siinä tulee kohtia kovaa ja korkealta…
Mä väittäisin kyllä, että se on paljon kuluttavampaa äänelle.

Ehdottomasti, joo! Keikoista puheen ollen, teillähän alkaa albumin tiimoilta kiertue. Ensimmäiseksi Nosturista…
Itse asiassa nyt siihen tuli vähän lisää ja ihan ensimmäiseksi nyt aloitetaankin Lappeenrannasta! Sitten sitä jälkeisellä viikolla Nosturiin. Seitsemän kappaletta Suomen-keikkoja kolmena viikonloppuna. Sen jälkeen pari viikkoa taukoa ja sitten takaisin kotiin, Kanadaan ja Amerikkaan. Kyllä tässä on kevät buukattu täyteen.

Nosturihan sulkee kohta ovet.
Joo, se on hyvin surullista. Siinä lähtee myös aika monen bändin treenipaikat.

Swallow the Sun on nähty siellä useamman kerran.
Kyllä siellä ollaan keikkailtu, joo. Se on harmi, mutta kaupungille täytyy rakentaa lisää asuinrakennuksia. Siinä ei ole musaihmisten mielipiteillä paljoa väliä.

Alkaa jäädä ahtaaksi tässä kaupungissa nuo keskikokoiset klubit. Nosturihan on maineen puolesta jo Tavastiaan verrattavissa, että kolmatta sellaista ei kyllä ole.
Kyllä kaupunki kaipaisi yhden sellaisen lisää. Kysymys kuuluukin mihin? Se The Circus on profiloitunut hieman erilaiseksi paikaksi. Kyllä mä pidän käydä siellä keikoilla. Muilla tavoilla se taas ei ole niin hyvä. Siellä kun on täysi sirkus, niin ethän sä saa kaljaa ilman että missaat 45 minuuttia bändistä, kun ne palkkaavat niin paljon vuokratyöntekijöitä tiskin taakse.

Vielä yksi juttu: kun te perustitte Swallow the Sunin aikanaan, niin olen lukenut sen olleen alunperin sivuprojekti teille. Sinähän olet ollut vaikka missä, muun muassa Funeris Nocturnumissa ja Barren Earthissa. Onko nyt mitään muita aktiivisia projekteja?
Noh, aktiivisia ja aktiivisia… Kyllähän meillä Kuolemanlaakso on vielä elossa. Tehtiin myös tuon uuden rumpalin, Juuson [Raatikainen] ja [Juho] Räihä-kitaristin kanssa sellainen aika raaka levy, joka ilmestyy siinä keväällä. Siitä tulee sitten jotain muuta. Siinä oli inspiraationa lähinnä GG Allin ja Marduk.

Oho! Sitä odotellessa sitten. When a Shadow is Forced into the Light tulee kuitenkin jo 25.1. ja sitten teidät nähdään 1.2. Lappeenrannan Kulttuuritila Nuijamiehessä ja 7.2. Helsingin Nosturissa.
Joo, siitä lähtee.

Kiitos kovasti ajastanne.
Eihän tässä mitään.

Comments

comments

NO COMMENTS