SPECULUM – Koko bändi; Seinäjoki, 2015 (suomeksi)

0
1674

Speculum on viisimiehinen death/thrash metal -ryhmä Etelä-Pohjanmaalta – kokoonpanoon kuuluu Ilmari Kamila (laulu), Santtu Muhonen (rummut), Juuso Kiiala (basso), Veli-Jussi Korpela (kitara, taustalaulu) ja Marko Rokala (kitara, laulu). Vaikka yhtye on vasta demoasteella, sillä on takanaan kaksi bändikilpailuvoittoa, sekä keikkoja enemmän tai vähemmän tunnettujen kotimaisten nimien kanssa. Ville jututti poikia ennen heidän keikkaansa Carnalationin lämmittelijänä Bar 15:ssä Seinäjoella.

Voisitteko aluksi kertoa bändin historiasta? Mistä kaikki sai alkunsa?
Santtu: Bändi aloitettiin tuolla (Kurikan) Sedulla. Musiikkitunneilla pistettiin bändi kasaan ja sitten porukka kasaantui siellä silleen pikkuhiljaa.

Marko: Joo, porukka on vaihtunut välissä. On tullut välillä lisää ihmisiä, osa on lähtenyt bändistä ja vastaavaa. Kokoonpano on muuttunut, mutta Sedulla musiikin tunneilla on aloitettu tämä homma.

Ilmari: Eikö Santtu ollut ensimmäinen…

Santtu: Joo, minä oon ainut perustajajäsen tällä hetkellä.

Kuka keksi bändin nimen ja mistä se tulee?
Santtu: [naurua] Tää on hieno tarina!

Marko: Minähän sen bändin nimen keksin. Mä vaan selailin sanakirjasta erikielisiä sanoja: kattelin kaikkea englanniksi ja norjaksi ja latinaksi ja mitä kaikkea… Latinasta löytyi sellainen hieno kun speculum, joka tarkoitti peiliä. Jälkeenpäin saatiin kuulla, että se tarkoittaa vähän jotain muutakin: se on gynekologin työkalu! [nauraa]

Juuso: Niin sanottu vituntutkintavärkki.

Ilmari: Tämä työnnetään vaikka naisen vaginaan ja sillä levitetään sitä, että pystyy tutkimaan paremmin.

Marko: Speculum levittää hyvää! [nauraa] Tosiaan oli hyvä, että saatiin selville sen jälkeen kun bändin nimi oli jo vähän vakiintunut.

Ilmari: Oli keskustelua siitä, että bändin nimi pitää vaihtaa, mutta minä vastustin sitä hyvin paljon, koska…

Veli-Jussi: Shokkiarvo!

Ilmari: Kyllä, shokkiarvo ja koska Speculum levittää hyvää: me olemme hyvyyden sanansaattajia. [naurua]

Soitatte death/thrash metalia. Ketkä ovat vaikuttajianne?
Marko: Mä oon henkilökohtaisesti maininnut vaikuttajikseni Stam1nan, Mokoman, Arch Enemyn, Deathin… Nuo on varmaan sellaisia bändejä, jotka kaikkein eniten vaikuttaa. Onko muilla jotain?

Santtu: Vaikea sanoa, kun sä ne biisit teet.

Marko: Niin, mutta onko omaan soittoon…

Santtu: No omasta soitosta voin sanoa, että tietysti se Stam1na on sellainen. Itse yritän olla sellainen jazzahtava rumpali, että tuon tietynlaista groovea siihen. Djent, Meshuggah… Yleensä tällaiset vaikuttaa omaan soittoon, mutta se ei pääse niin suuriin kuvioihin tässä Speculumissa.

Ilmari: Meikäläisen laulutyyliin lähinnä Slipknot ja Dimmu Borgir. Sitten tietysti olen saanut vaikutteita itsestäni. [naurua]

Santtu: Itserakas paskiainen!

Tuossa kuultiinkin osittain vastaus seuraavaan kysymykseen, eli millainen biisintekoprosessinne on ja ketkä siihen osallistuvat?
Santtu: Biisienteko on silleen, että Make tekee oikeastaan sen rungon eli biisin kitaroineen päivineen, ja se tuodaan treeneihin ja sit kaikki riekaloi sen: ottaa sen oman osuutensa, tekee siitä omanlaisen. Se lähtee siitä oikeastaan.

Marko: Mä teen rungot aina kotona itsekseni Guitar Prolla valmiiksi, sen avulla soitan ne bändille sitten. Oon aina sanonut, että jokainen saa muuttaa omia osiaan niin kun itse haluaa, mutta aina siihen ei oo edes tarvetta. Kuunnellaan mikä kuulostaa parhaalta ja aika demokraattisesti on päätetty muutoksista. Jos jotain muutosta on tulossa, niin puhutaan että oliko se huonompi vai parempi kuin alkuperäinen.

Teillä on siis yksi säveltäjänero vastaamassa biiseistä?
Marko: Tähän asti mä oon vastannut kaikista, mutta kyllä aina avosylin otetaan vastaan, jos joku muukin jotain biisejä tekee.

Mistä lyriikat kertovat ja mistä inspiraatio niihin löytyy?
Marko: Lyriikat on itse asiassa mun siskon tekemiä, suurin osa. Mä oon itse kirjottanut kaksi biisiä: ”Land of the Gravesin” ja ”My Last Breathin.” Mutta kaikki muut on siskon tekemiä. Se kirjottelee omaksi ilokseen tekstejä ja kun sillä ei itsellä niihin oo mitään käyttöä niin me saadaan aina napata ne hyötykäyttöön. Teemat vähän vaihtelee sen mukaan, mikä sopii minkäkin biisin henkeen.

Häpeilemätöntä hyväksikäyttöä! [naurua] Jos teidän pitäisi valita yksi biisi, johon tiivistyy Speculumin syvin olemus, niin mikä se olisi?
Santtu: Tää on vaikea, mutta kaksi biisiä mä sanoisin kyllä: nämä uusimmat eli ”Words You Say” ja ”Dead End.” Ne on varmaan ne semmoiset…

Marko: Omalla tapaa mulle on ainakin edelleen ”Land of the Graves” aika isolla sijalla. Se on kuitenkin eka biisi mitä me ollaan tehty. Siihen jotenkin mun mielestä kiteytyy koko meidän homma. Mutta tää on hyvin vaikea, en osaa varsinaisesti sanoo mitään!

Ilmari: Minä sanoisin, että justiin tuo ”Land of the Graves” ja ”Dead End.” Niissä on vähän molemmissa omanlainen tyyli, mutta kuitenkin sellaisia peruselementtejä.

Mennään ajassa taaksepäin: millaisia muistoja teillä on ensimmäisestä keikastanne?
Santtu: Eka keikka…

Marko: SAKUstars…

Veli-Jussi: Ei ole! Koulu…

Santtu: No joo, mutta se ei oo kunnon keikka oikeastaan.

Veli-Jussi: No olihan siellä yleisöä…

Santtu: No oli, mutta se oli tämmöinen joulujuhla, missä me soitettiin.

Marko: Se oli vähän niin kuin testikeikka.

Santtu: No niinhän se oli, mutta SAKUstars oli ensimmäinen kunnon keikka.

Marko: Hyvinhän se meni, voitettiin koko paska! [nauraa]

Santtu: Kyllä, kultaa sieltä tuli, bändiosuudesta tosiaan.

Veli-Jussi: Ja Ilmarille kultaa vielä runonlausunnasta. [naurua]

Ilmari: Vahingossa osallistuin runonlausuntakilpailuun. Voitin sen harjoittelematta sitä yhtään.

Santtu: Vahingossa…

Ilmari: Vahingossa, näin vaatimattomasti sanottuna.

Sitten takaisin nykypäivään: miten päädyitte Carnalation lämppäriksi?
Marko: Mä sain yhtenä päivänä puhelinsoiton Jonnelta (Soidinaho). Kysyttiin suoraan, että minkälainen tilanne teillä on syyskuussa. Se oli ilmeisesti Louhimon ja näitten kautta saanut mun puhelinnumeron käsiinsä. Näin mä oon ymmärtänyt, en oo yhtään varma. Mutta se oli vaan suoraan puhelimen välityksellä.

Olette lämpänneet myös Lost Societyä. Millainen tämä kokemus oli?
Marko: Se oli hieno keikka, itse tykkäsin ainakin.

Santtu: Kyllä, se oli erittäin mieleenpainuva keikka!

Marko: Ja ensimmäinen kerta kun päästiin Rytmikorjaamolla isolla lavalla soittamaan. Ja sitten vielä ensimmäinen kerta kun pääsi jonkun isomman bändin lämppäriksi. Pääsi niitten kanssa samalle bäkkärille ja vastaavaa, vähän keskustelemaan. Se oli hieno kokemus!

Santtu: Yleisöä ei ollut kun se eturivillinen, mutta aivan mahtava keikka se silti oli kyllä.

Marko: Siellä oli eturivillinen yleisöä ja kaksi ihmistä oli mukana. [naurua] Loput odotti sitä Lost Societyä kyllästyneen näköisinä, mutta meillä oli hyvä fiilis!

Onko matkan varrella kertynyt joitain ikimuistoisia kokemuksia?
Marko: Omalla tavallaan tuo Lost Society -keikka oli ainakin sellainen, joka mulle on jäänyt mieleen.

Santtu: Joo, kyllä mä sanoisin, että se Lost Society -keikka ja muutenkin ihan yleisesti treenit. Ne on kyllä ollut aina semmoisia rentoja, ettei koskaan oo tarvinnut naama irvessä lähteä sieltä niin kun olisi jäänyt jotain hampaankoloon jätkien kanssa tai muuta vastaavaa. Tällein yleisesti ei ainakaan mulla henkilökohtaisesti oo mitään ihmeellistä.

Juuso: Ei oo kyllä mullakaan. Aina on mukava tulla treeneihin ja niin kuin Santtu sanoi, ei sieltä tartte ikinä lähteä hampaat irvessä. Yleensä siellä on repeilty koko ilta.

Marko: Mitä typerimmille jutuille! [naurua]

Ilmari: Mulla on vielä toi… oltiin lämppäämässä PKN:ää.

Santtu: Pertti Kurikan Nimipäivät, kyllä!

Marko: Tammirock, se oli hieno!

Santtu: Se oli kyllä… Haitsun alimmainen pelti kääntyi ylösalaisin, pedaalit irtosi basarista ja mitä kaikkea… Mutta muuten se oli kyllä ihan hienoa!

Marko: Joo, fiilis oli aivan loistava koko illan ajan. Se on varmaan paras yleisö mikä meillä on ikinä ollut ja Pertti Kurikan Nimipäivät oli loistava porukka. Koko ilta meni siinä, että mä ainakin istuin bäkkärillä juttelemassa niitten kanssa. Se oli niin loistavaa porukkaa!

Ilmari: Jos jostakin bändistä tämmöisen aidon punk-hengen huomaa, niin siitä bändistä. Se on niin puhdasta punkia!

Minkä bändin lämppääminen olisi unelmien täyttymys?
Marko: No itsellä varmaan olisi se Stam1na, koska se on ollut oma suosikkibändi vuosien takaa. Joskus seiskaluokalla löysin sen bändin ja sen jälkeen se on ollut ehdoton ykkössuosikkini. Stam1na tai Mokoma voisi olla aika kova!

Santtu: Kyllä joku vähän isomman nimen omaava suomipumppu mun mielestä olisi semmoinen. Stam1na, Mokoma, Rytmihäiriö… joku tämmöinen.

Marko: Olisihan siinäkin oma tunnelma päästä jotain ulkomaalaista oikeasti isoa nimeä. Slayerin lämppäriksi kun päästäisiin… [naurua]

Santtu: Joo, Slayerin lämppäriksi!

Marko: Se on seuraava tavoite – seuraavalla keikalla sitten!

Olette tosiaan voittaneet kaksi bändikilpailua (SAKUstars 2013, Marrasrock 2013). Imarteleeko tämä vai välitättekö muiden mielipiteistä?
Santtu: No totta kai se on hienoa, kun ollaan kahteen bändikisaan osallistuttu ja kaksi ollaan voitettu: 100-prosenttinen voittomarginaali tässä on! Mutta siis kyllä se on helvetin hienoa huomata, että oma musiikki uppoaa muihin. Kyllä se imartelee ainakin itseä.

Marko: Joo, varsinkin näin biisien säveltäjän näkökulmasta. On se jotenkin hieno tunne huomata, että on tehnyt sellaisia biisejä, joista ihmiset oikeasti tykkää sen verran, että ollaan voitettu näitä kisoja. On se imartelevaa!

Ovatko levy-yhtiöt ottaneet vielä yhteyttä teihin?
Marko: Ei oo sellaista… Ei oo soiteltu.

Santtu: Huomenna ehkä… Ei, kyllä mä veikkaan, että se lähtee jostain sitten silleen, että me lähestytään niitä sitten joskus.

Kuulin, että tällä keikalla on luvassa jotain spesiaalia. Mistä on kyse?
Marko: Joo, meillä oli tässä tällainen pieni laulajaepisodi… Ihan pari päivää sitten saatiin tietää, että meidän vakkarilaulaja Ilmari ylipäätään pääsee paikalle tänne. Oltiin treenattu ainakin sellaiset kuukauden päivät tuuraavan laulajan kanssa. Tänään vasta varmistui, että Ilmari oikeasti on tänään paikalla. Päätettiin, että vedetään sitten kahdella laulajalla: Ilmari vetää muutaman biisin ja Eerikki (Eerik Latvala) vetää muutaman biisin. Ei oo Eerikkikään sitten turhaan treenaillut!

Onko loppuvuodelle suunnitelmia – keikkoja tai demon tekoa?
Marko: No meillä on ainakin tuo Club Louhimo Fest. Siihen ollaan osallistuttu, sinne ollaan menossa soittamaan. Se on 28. lokakuuta.

Santtu: Joo, ja vähän suunniteltiin, että jos mahdollista niin ensi kesään mennessä ääniteltäisiin demot uusiksi.

Marko: Joo, se on ollut puheen asteella vasta. Sitä pitäisi ruveta suunnittelemaan.

Santtu: Vähän ollaan silleen jännäkakkamielessä suunniteltu.

Marko: Hyvä sananvalinta! [nauraa]

Santtu: Kyllä, kiitän!

Onko loppuun lisättävää tai terveisiä lukijoille?
Marko: Speculum levittää hyvää!

Santtu: Siihen on hyvä lopettaa, kyllä!

Marko: Se ei käytännössä tarkoita nyt yhtään mitään, mutta sen takia se onkin hyvä. Tälläin vähän kryptinen… ottakaa siitä selvää! [nauraa]

Kiitos haastattelusta ja onnea keikkaan!

Teksti: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS