RIVERSIDE w/ LION SHEPHERD – Klubi, Tampere, 29.09.2017 (suomeksi)

0
388

Puolan progeylpeys Riverside menetti kitaristinsa Piotr Grudzińskin traagisesti viime vuonna, mikä laittoi bändin kiertuesuunnitelmat jäihin. Onneksi eloonjääneet jäsenet päättivät marssia eteenpäin triona sessiokitaristien avustuksella, ja kahdella kotikenttäkeikalla Varsovassa käynnistynyt Towards the Blue Horizon -kiertue toi heidät takaisin live-esiintymisten pariin. Keväisen Euroopan-kierroksen ja kesäisten festivaalien jälkeen syksyllä oli Pohjoismaiden vuoro todistaa Riversiden paluuta, lämmittelijänä toimivien Lion Shepherdin maanmiesten kera. Suomalaisfanit olivat onnekkaita saadessaan peräti neljä keikkaa, ja Musicalypse oli näistä paikalla Tampereen Klubilla 29. syyskuuta.

Kuvagalleria TÄÄLLÄ.
Read in English HERE!
Kuuntele Riversiden settilista tästä:

 

Keväällä huomasin Riversiden vastanneen Facebook-kommenttiin, jossa bändiä pyydettiin tulemaan Tanskaan – Skandinavian kiertuepäivät julkistettaisiin kuulemma pian. Koska Suomi ei kaikkien määritelmien mukaan teknisesti kuulu Skandinaviaan, mahdolliset keikat täällä olivat kysymysmerkkinä, mutta sain silti toivoa siitä, että näkisin bändin ensimmäistä kertaa livenä. Kuinka ollakaan, kiertuepäivämäärät julkistettiin ja Suomi oli mukana, joten Tampereen-keikalle osallistuminen oli itsestäänselvyys minulle. Kenties suurin katumuksen kohteeni keikoilla kävijänä on se, että jätin väliin Riversiden edellisen Suomen-kiertueen vuonna 2013 juuri kun olin alkanut kuunnella heitä, koska en tietenkään voinut silloin arvata, että se olisi ollut ainut mahdollisuuteni nähdä bändi livenä Grudzińskin kanssa. Oli siis aika korjata aiempi virheeni.

 

Haastateltuamme Riversiden basisti-laulaja Mariusz Dudaa olimme Klubilla hyvin etuajassa. Paikalla ei ollut vielä hirveästi porukkaa, joten en tiennyt kuinka suurta yleisöä odottaa. Lion Shepherdin soittoajaksi oli merkitty 21:00, mutta noin 20 minuuttia ennen tätä alkoi soida naislaululla höystetty orientaalinen intro. Oletin bändin nousevan lavalle etuajassa, mutta nauha jatkui ja jatkui, kestäen koko 20 minuutin ajan kunnes bändi vihdoin nousi lavalle. En ollut koskaan kuullut Lion Shepherdin musiikkia, joten olin paikalla ummikkona, vaikka olin lukenut heidän musiikkinsa kuuluvan progen piiriin, ja Duda oli kertonut minulle heidän itämaisista vaikutteistaan.

Lion Shepherdin musiikki vastasi kuvauksia, sillä kuten intronauhassa, melodioissa oli selvä orientaalinen säväys, ja mukaan mahtui myös erilaisia tahtilajeja ja muita rytmisiä koukkuja. Rumpali Piotr Podgórski soitti rumpupadeillaan joitain perkussiosoundeja, mutta monilahjakas kitarapari Mateusz Owczarek ja Łukasz Belcyr varasti show’n vuorotellessaan vaivattomasti sähkö- ja akustisten kitaroiden sekä eksoottisten soittimien, kuten udin ja irlantilaisen bouzoukin välillä. Näistä jälkimmäistä keulahahmo Kamil Haidar luonnehti bändin salaiseksi aseeksi. Tummapiirteisen laulajan ääni kuulosti itse asiassa hieman Dudalta, mutta voi olla että puolalainen aksentti vain hämäsi minua. Jotkin kappaleet olivat hieman rokkaavia, kun taas jotkin olivat metallisia mataline ja painavine riffeineen – raskain biisi toi mieleen Porcupine Treen ja Toolin, ja Haidar päästi ilmoille jopa pari huutoa. Lion Shepherdin sekoitus läntisiä ja itäisiä vivahteita oli kiehtova, ja ainut harmin aihe oli se, kuinka alhaalla Haidarin ääni ja jotkin akustisista soittimista olivat miksauksessa, vaikka se parani myöhemmin. Bändi käytti aikansa tehokkaasti eikä juurikaan jutustellut yleisön kanssa, mutta esitys sai silti hyvän vastaanoton väeltä, jonka lukumäärä oli loppuun menessä kasvanut melkoisesti, ja jostain kuului jopa innokkaita kiljaisuja. “Noiden levy pitää ostaa,” joku julisti kaverilleen jälkeenpäin, ja vaikken itse rynnännyt merkkarikojulle, tämän porukan kaksi albumia kuuluu nyt ehdottomasti ostoslistalleni.

 

Kuultuamme joitain viimevuotisen ambient-kokoelma Eye of the Soundscapen teoksista PA:n kautta, Riverside nousi lavalle 22:00. Bändi aloitti kuitenkin varsin epätavallisesti, sillä Mariusz Duda piti puheen, jossa hän kertoi yleisölle mitä oli odotettavissa. Mies puhui surullisesta tilanteesta, jonka vuoksi he eivät päässeet tänne viime vuonna, ja ilmoitti bändin kertovan tarinan musiikkinsa kautta seuraavien kahden tunnin ajan. Alkuun päästiin synkällä versiolla Shrine of New Generation Slavesilla (2013) julkaistusta “Codasta” triopohjalla, kunnes puolivälissä vierailijakitaristi Maciej Meller liittyi mukaan. Levyllä “Coda” on lyhyt akustinen kertaus “Feel Like Fallingista” positiivisemmilla sanoituksilla, mutta tämä versio oli täyspitkä sooloineen päivineen, ja siinä soitti koko bändi. Vaihtoehtoinen versio outroraidasta ei ole tyypillinen tapa avata konsertti, mutta se loi hyvin tunnelmaa. Siitä siirryttiin luontevasti kaikkien aikojen suosikkibiiseihini Riversidelta lukeutuvaan “Second Life Syndromeen”, joka soi maagisesti. Vaikka kappale tuntuisi yleisesti ottaen soveltuvan paremmin eeppiseksi lopetukseksi, näin aikainen paikka settilistassa kävi järkeen Dudan mainitseman tarinan vuoksi – olihan Riverside käytännössä aloittamassa toista elämää viime vuoden tapahtumien jäljiltä.

Setti jatkui kauniilla “Conceiving Youlla” ja “Caterpillar and the Barbed Wirella”. Yksi yllättävä kohokohta oli “The Depth of Self-Delusion”, jonka studioversiota en ole koskaan pitänyt erityisen mahtavana biisinä. Sen kuuleminen livenä sai minut kuitenkin ymmärtämään erehdykseni, ja Dudan ja Mellerin ylimääräiset soolot olivat upeita. Toinen lavalla henkiin tullut kappale oli “Lost (Why Should I Be Frightened by a Hat?)”, joka soitettiin semiakustisena versiona, jossa Duda soitti kitaraa – esityksen folkahtava laulaja-lauluntekijä-tyylinen meininki oli miellyttävä. Vaikka keikan alussa Duda oli kertonut, ettei raskaampaa materiaalia olisi luvassa, “02 Panic Room” oli tervetullut energiapommi, ja “Saturate Me” sai ihmiset niin ikään nyökyttelemään päitään. Monumentaalisen “Escalator Shrinen aikana musiikin pystyi tuntemaan vyöryvän yllään, ja turhat ajatukset unohtuivat. “Before” päätti varsinaisen setin vahvasti, ja kitara jäi ulvomaan vielä bändin poistuttua lavalta. Dudan toisen puheen jälkeen encore alkoi tunteikkaalla esityksellä kiertueen nimiraidasta “Towards the Blue Horizon”, joka omistettiin Grudzińskille. Vaikka sanoitukset kertovat Dudan edesmenneestä ystävästä, ne saivat uuden liikuttavan merkityksen, kun hän lauloi “You can still play the guitar / And sing your songs”, ja bändin olemus oli hieman vakavampi kuin muiden kappaleiden aikana. Lopulta ilta sai päätöksensä ja ympyrä sulkeutui “Codan” valoisalla versiolla, jonka lopussa Duda lauloi “When something ends, something else begins / We are moving on”.

Ottaen huomioon Maciej Mellerin pelottavan tehtävän kuolleen miehen paikkaajana, hän hoiti työnsä ihailtavasti, pysytellen uskollisena alkuperäisille kitaraosuuksille varastamatta huomiota varsinaiselta bändiltä, mutta saaden taitojaan esille ylimääräisten soolojen aikana. Lämmittävintä koko keikassa oli saada nähdä Riversiden jäljelle jääneiden jäsenten hymyilevän ja pystyvän jälleen tekemään sitä, mitä he rakastavat. Erityisesti Michał Łapajin oli jatkuvasti naama virneessä kosketinkioskinsa takana, ja jopa bändin roudari lavan sivussa liikkui musiikin tahtiin ja ilmeili hänen kanssaan. Täysi tupa osoitti suosiotaan bändille ja sisälsi selvästi runsaasti uskollisia kuulijoita, vaikka “Lostin” ja “02 Panic Roomin” yhteislaulut jäivät hieman hiljaisiksi ja aroiksi perisuomalaiseen tapaan. Kuten Duda totesi encoressa, “meillä ei ole faneja vaan perhe”, ja tämä henki oli vahvasti ilmassa läpi keikan.

 

Keskiyön koittaessa olin tappanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla: olin vihdoin nähnyt Riversiden elävänä ja saanut Lion Shepherdistä uuden mielenkiintoisen tuttavuuden. Vaikka Riversiden settilista kiertueelle oli näyttänyt hieman erikoiselta ja lyhyeltä paperilla eikä sisältänyt monia henkilökohtaisia suosikkejani, kaikki pidennykset, siirtymät ja erilaiset versiot tekivät siitä hyvin rytmitetyn ja omanlaisensa kokemuksen. Visuaalinen puoli pyörivine valokolmioineen näytti hienolta, ja soundit olivat mieluisat, vaikka “Saturate Messä” Łapaj’n urkuosuus olisi voinut olla äänekkäämpi. Duda lupasi Riversiden palaavan jo ensi vuonna, mitä odotan innolla jo nyt. Hyvät naiset ja herrat: Riverside on jälleensyntynyt, ja matka ei ole lähelläkään loppua.

Settilista:
1. Coda (dark version)
2. Second Life Syndrome
3. Conceiving You
4. Caterpillar and the Barbed Wire
5. The Depth of Self-Delusion
6. Lost (Why Should I Be Frightened by a Hat?)
7. 02 Panic Room
8. Saturate Me
9. Escalator Shrine
10. Before

Encore:
11. Towards the Blue Horizon
12. Coda (bright version)

Kuvat: Charlotta Rajala

Comments

comments

NO COMMENTS