RIVERSIDE w/ LESOIR – Olympia, Tampere, 04.04.2019 (suomeksi)

0
321

Ei ole kulunut kovin kauan siitä, kun puolalainen Riverside vieraili viimeksi Suomessa syksyllä 2017, mutta sittemmin yhtye on julkaissut uuden Wasteland-albumin, ja keväällä 2019 se palasikin maahamme promotoimaan sitä osana levyn Euroopan-kiertueen toista osuutta, jolla lämppärinä toimi Lesoir. Musicalypse kävi katsomassa Tampereen-keikan Olympiassa 4. huhtikuuta 2019.

Read in English HERE!
Check out the full gallery HERE!

Kuuntele settilistat Spotifysta:

 

Haastateltuamme Riversiden johtohahmo Mariusz Dudaa ennen keikkaa kävimme syömässä, ja Olympiaan palatessamme hieman ovien aukeamisen jälkeen huomasimme hienoisen jonon muodostuneen jo pääkallonpaikalle. Kello 20:00 odotus oli ohi ja hollantilainen taiderockryhmä Lesoir nousi lavalle hieman koruttomasti ilman intronauhaa. En ollut lukenut bändistä mitään etukäteen, joten en ihan tiennyt mitä odottaa, mutta ensimmäisen biisin psykedeelinen kitaraintro herätti huomioni välittömästi. Bändin kappalevalikoima oli melko monipuolinen, ja vaikka musiikki ei ollut varsinaisesti maata mullistavaa, se oli mielenkiintoinen sekoitus muun muassa itämaisia, sinfonisia ja leijalevia vivahteita.

Mitä tulee kappaleisiin, jotka erottuivat edukseen, “Single-Eyedissä” kuultiin mielenkiintoinen osuus, jossa laulu ja kitara matkivat toisiaan, kun taas “Gone and Forgottenissa” oli kaunis intro, jonka aikana saattoi sulkea silmänsä ja uppoutua tunnelmaan. Pidin myös “Going Homesta”, joka muistutti hieman The Gatheringia, ja mahtuipa mukaan jopa yksi instrumentaali – “Luctor et Emergo” – mikä on harvinaista lämppärikeikoilla. Täytyy kuitenkin sanoa, että vahvan orkesteripitoisilla taustanauhoilla varustetut biisit eivät olleet erityisen innostavia, ja bändin soundipaletti oli niin laaja, että meno uhkasi välillä äityä skitsofreeniseksi.

Vaikutuin Maartje Messenin vahvasta äänestä, joka erottui kirkkaana musiikin läpi, sekä siitä että hän soitti myös huilua(!) ja koskettimia. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa monilahjakas nainen lavalla, sillä Eleen Bartholomeus soitti kitaraa, perkussioita ja koskettimia sekä lauloi taustoja. On pakko kehua myös Bob van Heumenin dynaamista rummutusta, joka oli ponnekasta, mutta myös hienovaraista tarpeen tullen. Lesoir jätti ammattimaisen vaikutelman, ja bändin lavaesiintyminen ja kemia olivat kunnossa. Vaikken ollutkaan varsinaisesti myyty jokaisesta heidän soittamastaan biisistä, pitää tarkistaa mitä studiolevyillä on tarjottavanaan.

(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Lesoir striimasi koko settinsä Facebookissa, joten kerrankin teillä on mahdollisuus kuunnella ja arvioida esitys itsekin, vaikkette olisikaan olleet paikalla.)

Lesoirin settilista:
1. Feet on the Ground
2. Single-Eyed
3. Gone and Forgotten
4. In the Game
5. Luctor et Emergo
6. Going Home
7. Eden’s Garden
8. Faith Is

 

Heti Lesoirin lopetettua ambient-äänimaisema alkoi soida ja jatkui koko vaihdon ajan, luoden oikean tunnelman Riversiden esitykselle. Puolalaiset polkaisivat keikan käyntiin “Acid Rainilla” säröbassoineen. Uuden levyn sinkkubiisin “Vale of Tears” jälkeen oli jo illan ensimmäisen instrumentaalin, “Reality Dreamin”, aika, mutta bändi lopetti soittamisen yllättäen vain vajaan minuutin jälkeen ja Mariusz Duda käytti hetken puhuakseen yleisölle. Hän oli iloinen, että paikalla oli paljon nuoria kasvoja, mutta pahoitteli lavan etuosassa ollutta koroketta, jonka vuoksi jäsenet eivät voineet olla niin lähellä faneja kuin he olisivat halunneet. Tämä oli vasta toinen kertani Olympiassa, mutta mieleeni muistui välittömästi viime syksynä samassa paikassa näkemäni Von Hertzen Brothersin keikka, jolla Mikko von Hertzen tituleerasi lavaa “Suomen oudoimmaksi”. Pienen tervetuliaisspiikin jälkeen “Reality Dream” Riverside jatkoi soittoa, ja “Reality Dream” jatkui siitä, mihin se jäi.

Duda kertoi avoimesti yleisölle, ettei ole hirveän innokas Riversideen liitetystä progeluokituksesta, mutta myönsi heidän tuotannostaan löytyvän kimurantteja kappaleita ja että joitakin niistä olisi myös luvassa. Monet näistä teoksista kuultiin kuitenkin tiivistetyssä muodossa: esimerkiksi “Saturate Me” katkesi jo intron jälkeen ja siirtyi “Out of Myselfiin”, kun taas “Second Life Syndrome” sisälsi ainoastaan ensimmäisen osan. Tämä leikkely ei kuitenkaan haitannut minua, koska olin kuullut molempien täyspitkät versiot edellisellä kiertueella, ja tässä muodossa ne sopivat paremmin keikan kulkuun. Rohkenisin jopa väittää, että “Egoist Hedonist” kuulosti paremmalta ilman kolmatta osaa. “Left Out” kuitenkin kuultiin kaikessa komeudessaan, ja biisin tummasävyinen tunnelma saatiin lavalla herätettyä henkiin täydellisesti. Melankolinen “Loose Heart” oli kuitenkin minulle koko 2-tuntisen erityisin hetki, sillä se kuuluu Riverside-biiseistä henkilökohtaiseen kärkikolmikkooni: Maciej Meller soitti kitarasoolon upeasti, ja Dudan huutolaulu lopussa oli vakuuttavaa kuultavaa.

Koska promottavana oli uusi albumi, Riverside luonnollisesti soitti runsaasti materiaalia Wastelandilta – itse asiassa setin mittaan kuultiin kahta raitaa vaille koko albumi. Huomasin heti alussa, että uudet rallit kuulostivat raskaammilta kuin levyllä, jonka tuotanto on hieman kuiva omiin korviini, ja tämä auttoi kuulemaan riffivetoisemmat biisit uudessa valossa. “Lament” jäi mieleen kertosäkeensä matalan ja jyräävän basson ansiosta, ja nimiraidan huippukohdan vimmattu meno päätti varsinaisen setin sykähdyttävästi. Instrumentaalibiisi “The Struggle for Survival” ei ole kovin kiintoisa albumiraita, mutta sen soolo antoi Mellerille ansaitun hetken parrasvaloissa ja oli mahdotonta olla laulamatta Dudan tarttuvan laulumelodian mukana lopussa, joten se oikeutti paikkansa settilistassa. Suhtaudun yleensä myös hieman nihkeästi, jos bändi lopettaa keikkansa uuteen kappaleeseen, mutta “River Down Below”, jossa roudari ja vierailija Matteo Bassoli vastasi bassosta Dudan soittaessa akustista kitaraa, pidennettyine outroineen oli hyvä päätös illalle.

Kun Mariusz Duda kertoi minulle haastattelumme aikana, että Riversiden Towards the Blue Horizon -kiertueella nähneet fanit pääsisivät tällä kertaa kokemaan erilaisen bändin livenä, hän ei todellakaan vitsaillut, sillä yhtyeen esiintyminen oli nyt huomattavasti itsevarmempaa ja iloisempaa. Duda huomioi kyllä edesmenneen Piotr Grudzińskin ennen keikan loppua ja totesi tämän olevan yhä heidän sydämissään, mutta oli selvää etteivät jäsenet olleet enää keskellä surutyötä vaan päässeet yli. Vaikka Maciej Meller onkin yhä kiertuekitaristi eikä varsinainen jäsen, myös hän vaikutti hieman vapautuneemmalta lavalla, miehellä kun oli nyt soitettavanaan myös omia sooloja, eikä hänen tarvinnut olla kuolleen muusikon saappaissa koko setin ajan. Duda on todella kehittynyt keulahahmona, ja vaikka luinkin ainakin yhden eriävän mielipiteen toisella Suomen-keikalla ilmenneen “yleisönkosiskelun” ja yhteislaulatuksen määrästä, olen sitä mieltä että yleisön mukanaolo ja sen ja bändin välinen vuorovaikutus on konserttien koko tarkoitus. Levyjä voi aina kuunnella yksinään kynttilänvalossa ja peiton alla, mutta kovin usein ei pääse nauttimaan musiikista samassa tilassa satojen samanhenkisten ihmisten kanssa ja osoittamaan arvostustaan sen alkuperäisille tekijöille.

 

Yleisö oli Riversiden mukana alusta alkaen, ja Duda kehuikin Tampereella paikalla olleita kiertueen äänekkäimmäksi suomalaisyleisöksi. Hän myös lupasi, ettei suomalaisfanien tarvitsisi odottaa bändin paluuta puolta vuotta seuraavan albumin julkaisun jälkeen, mihin 500-päinen väki reagoi positiivisesti. Aiemmin hän oli tiedustellut kuinka moni oli näkemässä Riversiden ensimmäistä kertaa, ja monta kättä nousi ylös. On miellyttävää nähdä, että Riversiden slaavimelankolia vetoaa yhä useampiin kuulijoihin, koska tämä menestys on täysin ansaittua, ja nähtyäni miten vahva livebändi pumpusta on muodostunut, en näe miksei nousujohteinen suosio kasvaisi entisestään. Riverside soitti erinomaisen valikoiman kappaleitaan energisellä otteella, ja olisi suurta hölmöyttä olla tarkastamatta bändiä livenä kun se seuraavan kerran saapuu kaupunkiin!

 

Riversiden settilista:
Intro (Wasteland Soundscape)
1. Acid Rain
2. Vale of Tears
3. Reality Dream
4. Lament
5. Saturate Me (vain intro)
6. Out of Myself
7. Second Life Syndrome (vain osa 1)
8. Left Out
9. Guardian Angel
10. Lost (Why Should I Be Frightened by a Hat?)
11. The Struggle for Survival
12. Egoist Hedonist (ilman 3. osaa)
13. Loose Heart
14. Wasteland

Encore:
15. 02 Panic Room
16. River Down Below

Kuvat: Charlotta Rajala

Comments

comments

NO COMMENTS