NE OBLIVISCARIS w/ ODDLAND & BRYMIR – Nosturi, Helsinki, 12.10.2016 (suomeksi)

0
1862

Äärimetallin ystävät hieraisivat viime vuonna silmiään, kun Tuska-festivaali kiinnitti ohjelmistoonsa australialaisen Ne Obliviscarisin. Vuonna 2003 perustettu, kahden vokalistin ääniä hyödyntävä bändi nousi äärimetalliväen kollektiiviselle tutkalle vuoden 2012 loistavalla debyyttialbumillaan Portal of I, jossa yhdisteltiin äärimmäisen sulavasti metallin eri tyylisuuntia ja klassista viulua. Valtava välimatka Australian ja oikeastaan koko muun maailman välillä pakotti Ne Obliviscarisin kiertämään kotimaansa lisäksi ainoastaan Aasiassa, mutta kakkoslevynsä Citadelin (2014) julkaisun jälkeen bändi ilmoitti keräävänsä rahaa maailmankiertueen mahdollistamiseen yhteisörajoituskampanjalla. Tavoitteena oli saada kokoon 40 000 Australian dollaria, mutta bändin fanien valtavan panostuksen turvin tavoite rikkoutui vain kahdessa päivässä, ja lopullinen summa kohosi lähemmäs 90 000:een – suurimpaan rahamäärään Australian Kickstarter-historiassa.

Kerätyillä rahoilla Ne Obliviscaris pääsi myös Tuskaan asti, ja keikka oli loistava. Ajattelin tuon viikonlopun jälkeen, etten tulisi bändiä enää toiste näkemään, mutta mitäpä vielä – Cradle of Filth nappasi bändin lämmittelijäkseen syksyn Euroopan-kiertueelleen, joka rantautui myös Helsingin Nosturiin. Paikka oli bändille liian pieni, sillä kaikki pelkästään Ne Obliviscarisia katsomaan tulleet – allekirjoittanut mukaanlukien – eivät ehtineet edes sisälle asti keikan alkuun mennessä. Vaikuttuneena saamastaan vastaanotosta bändi lupasi palata Suomeen, ja nyt kahta vuotta myöhemmin lupaus pidettiin, kun Ne Obliviscaris soitti Nosturissa illan pääesiintyjänä kotimaisten Brymirin sekä Oddlandin tukemina.

Kuvagalleria TÄÄLLÄ!
Read in English HERE!

 

2016-10-12-1-oddland-nosturi-jp-7Koska keikkailta osui keskelle viikkoa, esiintymisajat olivat kohtuullisen aikaiset, ja Oddlandin showtime oli jo puoli kahdeksalta. Nosturille saapuessani pihalla oli jo noin 15-metrinen jono, mutta sisälle päästyäni ja portaat yläkertaan kiivettyäni lavan edustan yleisö oli tyypillisen vähälukuinen. Ehdottomasti harmi: olen ollut Oddlandin djentahtavan progemetallin fani siitä asti, kun näin bändin vuoden 2011 Helsinki Metal Meetingissä (RIP) Suomi Metal Star –kilpailun voittoesiintymisen, jonka ansiosta bändi sai levydiilin Century Median kanssa. Vuonna 2012 The Treachery of Senses-debyyttiä suitsuttivat metallimediat sekä asianharrastajat, mutta Oddland ei saanut tarvittavaa vetoapua levy-yhtiöltään, mikä johtikin osapuolten teiden eroamiseen. Kakkoslevyä kypsyteltiin kaikessa rauhassa, sillä yhdysvaltalaisen Sensory Recordsin kautta julkaistu Origin saateltiin maailmaan vasta noin kuukausi sitten.

Oddland aloitti puolituntisen settinsä debyyttilevyn ”Flooding Light” –biisillä, joka soitettiin läpi käytännössä vain yhdellä kitaralla – kitaristilaulaja Sakari Ojasen soittopeli temppuili, minkä takia mies joutui juoksemaan kitararäkkinsä taakse korjailemaan piuhoituksia aina kun laulamiselta jäi aikaa. Toisena soitetun Origin-levyn kakkossinkku ”Thanatosin” alkuun mennessä ongelma ilmeisesti saatiin korjattua, mutta epäonni ei loppunut siihen – kolmosbiisi ”Hiddenin” alkupuolella bändin taustanauha ilmeisesti päätti katketa kesken soiton, minkä johdosta rumpali Ville Viitasen komppi meni saman tien täysin mutkalle, muun bändin seuratessa perässä. Ajattelin jo että biisi pitäisi varmaan aloittaa alusta, mutta bändi päätti hetkisen aikaa keräillä itseään, ja kun taustanauha saatiin taas toimimaan, homma jatkui mallikkaasti. Basisti Jori Palmroth vitsailikin kappaleen jälkeen klassiseen Kummeli-sketsiin viitaten, että virheitähän siinä käy, kun progebändiltä häviää taustanauha korvamonitoreista. Loppukeikka sujui ongelmitta, mutta jätkien huono onni harmitti, sillä tämä olisi ollut hyvä paikka hankkia uusia faneja tilanteessa, jossa ensimmäisen bändin materiaali on äärimmäisen erityyppistä kahteen seuraavaan nähden. Toivottavasti keikan mittaan hyvää vauhtia kasvanut yleisö sai Oddlandin ”jutusta” kiinni. Äkkiä vain uutta keikkaa perään, paikalle tullaan kyllä!

2016-10-12-1-oddland-nosturi-jp-15Oddlandin setti:
1. Flooding Light
2. Thanatos
3. Hidden
4. Skylines
5. Unknown
6. Will

 

2016-10-12-2-brymir-nosturi-jp-18Noin puoli yhdeksältä oli vuorossa sipoolainen sinfonista metallia paiskiva Brymir. Tänä vuonna 10-vuotispäiviään viettävä on ehtinyt julkaista kaksi kokopitkää, joista uudempi, Slayer of Gods, saapui levykauppoihin tänä keväänä. Musiikillisesti liikutaan hyvin pitkälle sekoituksessa, jonka saa, jos heittää Ensiferumin folk metal –vaikutteet sekä vaikkapa Keep of Kalessinin tempot ja riffittelyn tehosekoittimeen. Bändin nykyisen, Feastemistäkin tutun Patrik Fältin, liittyminen bändiin kolme vuotta sitten on selkeästi tehnyt meiningille hyvää verraten vuosia sitten Nummirockissa ensimmäiseen näkemääni Brymir-keikkaan, sillä bändi kaahasi settinsä läpi kunnioitettavalla voimalla. Yleisö ei ainakaan aluksi ollut täysin samoilla aaltopituuksilla: kahden ensimmäisen kappaleen, ”Risenin” sekä ”The Black Hammerin”, jälkeen basisti Jarkko Niemi kysyi yleisöltä ”ONKS TEIL VIHAA?!”, jota seurasi ensin pienen hetken vaivaantunut hiljaisuus, kunnes joku huusi takarivistä ”…EI!”

Brymirin lavashow sekä –ääni olivat todella kohdillaan, mutta en voi olla sanomatta paria sanaa valoista. Valopöydän ääressä teki töitä pari bändin ystävää, joiden pyrkimys ilmeisesti oli käyttää kaikkia mahdollisia lavarakenteisiin kiinnitettyjä valonlähteitä samaan aikaan. Vaikka Brymirin materiaalissa onkin paljon liikkuvia osia, mentiin valojen kanssa tällä kertaa vähän yli. Jätkät, kontrasti! Keikan valokuvaaminen on varmasti ollut haasteellista, sillä etuvaloja ei käytetty ollenkaan, mutta samaan aikaan vastavalo oli jatkuvaa stroboilla ja liikkuvilla valokeiloilla pommitusta. Nosturin oma valomies oli keikan aikana mielenkiintoista seurattavaa: mies yritti istua paikallaan, nousi ylös, meni hengittelemään valopöydän kavereiden niskaan, meni takaisin paikalleen, päivitteli tilannetta Nosturin äänimiehelle, sekä näytti jatkuvasti siltä kuin olisi halunnut sanoa miehille ”älkää hajottako sitä pöytää”.

Kokonaisuutena Brymir kuitenkin soitti karismaattisen vokalisti Viktor Gullichsenin johdolla viihdyttävän keikan, ja todennäköisesti voitti puolelleen tukun uusia faneja – biiseistä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni, sillä bändin materiaali kestää vertailun kertaluokkaa suurempiin ja kokeneempiin kilpakumppaneihinsakin verrattuna. Harmi tosin, ettei settilistassa ollut ensimmäistäkään debyyttilevy Breathe Fire to the Sunin kappaletta.

2016-10-12-2-brymir-nosturi-jp-20Brymirin setti:
1. Risen
2. The Black Hammer
3. Stormsoul
4. Thus I Became Kronos
5. Slayer of Gods
6. The Rain
7. For Those Who Died

 

2016-10-12-3-ne-obliviscaris-nosturi-jp-3Brymirin lopetettua Nosturi oli jo täynnä kärsimättömiä faneja odottamassa H-hetkeä – yleisön seassa näkyi paljon Ne Obliviscaris –paitoja, myös mallia jota sai ainoastaan osallistumalla bändin Kickstarter-kampanjaan. Tasan puoli yhdeksältä lavan verhot vedettiin syrjään, ja parhauttahan siitä seurasi. Keikka aloitettiin Citadel-levyn “Devour Me, Colossus Pt. I – Blackholes” –kappaleella, ja bändi ehti tuskin ensimmäiseen suvantokohtaan asti, kun käytännössä jokainen yleisössä pui nyrkkiä biisin tahtiin. Aikaisemmilla Suomen-keikoilla Ne Obliviscarisin soittoslotit ovat olleet rajoitettuja, mikä on paikoitellen johtanut kappaleiden lyhentämiseen, mutta tällä kertaa pääesiintyjänä ollessaan bändillä oli aikaa soittaa seuraavana vuorossa ollut ”Of Petrichor Weaves Black Noise” kokonaisuudessaan – muun bändin vetäytyessä lavan taakse hengähtämään, liidikitaristi Benjamin Baret sekä viulisti-vokalisti Tim Charles jäivät soittamaan kappaleen kauniin outron duettona.

2016-10-12-3-ne-obliviscaris-nosturi-jp-24Esitellessään bändin Charles pani myös merkille yleisössä näkyneet joukkorahoitus-T-paidat ja kiitti yleisöä saamastaan tuesta, jota ilman he eivät olisi alun perinkään päässeet Suomeen esiintymään. Sitten saatiinkin vastaus rukouksiin, kun vuorossa oli henkilökohtainen suosikki, debyyttilevyn ässäraita ”Xenoflux”. Kappaleen loppupuolen suvantokohta on yksi hienoimpia osioita metallimusiikissa sitten Opethin “Deliverancen” – kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Seuraavana saatiin kuulla Citadelin ”Painters of the Tempest” –trilogian kakkososa ”Triptych Lux”, joka sekin sisältää kolme osaa. Lämmitellessään Cradle of Filthiä bändillä oli aikaa soittaa ainoastaan päätösosa ”Curator”, mutta tällä kertaa oli onneksi aikaa myös ”Creatorille” sekä ”Cynosurelle”. Yleisökin sai hetken hengähdystauon, kun ”Curatorin” lopuksi muu bändi vetäytyi taasen lavan taakse päästäen Baretin ja Charlesin loistamaan ”Tempest”-trilogian päätösosassa ”Reveries from the Stained Glass Womb”. Enpä olekaan ennen kuullut flamenkokitarasooloa soitettavan kahdeksankielisellä!

Ennen setin viimeistä kappaletta Charles käytti taas hetken kiittääkseen sydämensä pohjasta suomalaista fanikuntaa sekä kertoi, että tätäkään keikkaa ei oltaisi voitu tehdä ilman rahoituspalvelu Patreonin kautta saatua fanien taloudellista tukea. Hän otti samalla kantaa nykytilanteeseen, jossa bändien täytyy turvautua faneihinsa – vaikka levy-yhtiöt tarjoavatkin näkyvyyttä, kulujen kattaminen levy-yhtiön toimesta on nykyään yhä harvemmille bändeille suotu etuoikeus. ”Pyrrhic” sai kunnian olla varsinaisen setin viimeinen kappale, mutta heti biisin lopuksi yleisö alkoi vaatia bändiä takaisin lavalle soittamaan Ne Obliviscarisin keikkojen de facto -lopetuskappaleeksi muodostununeen ”And Plague Flowers the Kaleidoscopen”. Kaikki kyllä tiesivät mitä odottaa: yleisö alkoi osoittaa suosiotaan samalla sekunnilla, kun kappaleen ensimmäinen nuotti lähti Charlesin viulusta.

Yhdentoista ja puolen minuutin progemetallihuikeuden jälkeen keikka oli ohi, ja Charles kiitti yleisöä vielä kerran ja lupasi bändin palaavan Suomeen ensi vuonna seuraavan levyn julkaisun jälkeen, saaden raikuvat aplodit. Bändi vetäytyi bäkkärille hetkeksi siistiytymään ennen alakerran paitamyyntipisteelle siirtymistä. Narikalle päästyäni bändin ympärillä kävi kova kuhina, ja voisin kuvitella, että fanipaidat vaihtoivat omistajaa hyvällä prosentilla.

2016-10-12-3-ne-obliviscaris-nosturi-jp-30

 

Ne Obliviscaris on ainutlaatuinen bändi – yksikään toinen metalliakti ei ole lähelläkään bändin tapaa yhdistellä äärimetallielementtejä ja klassista musiikkia. Viimeisen parin vuoden aikana matkatut kilometrit näkyvät bändin lavapresenssissä täydellisen synkronisena headbangingina ja miltei naurettavan tarkkana yhteissoittona. En tiedä, olisiko Ne Obliviscarisin ikinä järkeä nauhoittaa livelevyä, sillä se kuulostaisi vain täysin samalta kuin studioalbumit. Bändin kaksi vokalistia, rääkylaulaja Xenoyr sekä Charles, ovat myös hurjan erilaisia esiintyjiä: Xenoyr on todella uhkaavan oloinen, kun taas Charles on äärimmäisen sympaattinen herrasmies, ja lavalla ollessaan näyttää nauttivan olostaan täysin rinnoin.

Ei ole mitään syytä, miksei Ne Obliviscaris ei voisi olla tulevaisuudessa täysin omavarainen menestystarina, sillä jo nyt bändi on pystynyt hankkimaan kansainvälistä suosiota yksinomaan musiikillisten ansioidensa avulla, ei yltiöpäisellä somemarkkinoinnilla. Onnea jatkoon ja tervetuloa uudestaan Suomeen!

Ne Obliviscarisin setti:
1. Devour Me, Colossus, Pt. I – Blackholes
2. Of Petrichor Weaves Black Noise
3. Xenoflux
4. Painters of the Tempest, Pt. II – Triptych Lux (Creator/Cynosure/Curator)
5. Painters of the Tempest, Pt. III – Reveries from the Stained Glass Womb
6. Pyrrhic

Encore:
7. And Plague Flowers the Kaleidoscope

Texti: Atte Valtonen | Kuvat: Janne Puronen | Ed: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS