LORDI: Scream Stream – Paha Kurki, Rovaniemi, 22.05.2020 (suomeksi)

0
292

Ensimmäisten koronavirusrajoitusten astuessa voimaan ympäri Eurooppaa jotkin bändit olivat jo tien päällä ja joutuivat palaamaan kotiin. Yksi näistä oli Lordi, jonka Euroopan-kiertue tuoreen Killection-levyn tiimoilta katkesi kuin seinään, ja myös huhtikuulle buukatut Suomen-keikat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Fanien iloksi hirviöt kuitenkin kokoontuivat 22. toukokuuta 2020 Rovaniemelle Pahaan Kurkeen Keikalla.fi:n lähettämän Scream Stream -keikan merkeissä.

Kuuntele settilista (poislukien “Hulking Dynamo” ja “Evilove”) Spotifyssa:

Heti alkuun todettakoon, etten olosuhteista johtuen pystynyt seuraamaan striimiä livenä, koska olin tapahtumailtana kunnollisen Internet-yhteyden kantamattomissa eli arvioni on tehty puhtaasti keikkatallenteen pohjalta. Tässä on kohtalon ivaa siinä mielessä, että Scream Stream järjestettiin Lordin euroviisuvoiton 14-vuotispäivänä, sillä vuonna 2006 jouduin katsomaan kyseisen historiallisen hetken jälkijunassa vhs-nauhalta, koska asteikäisenä en saanut valvoa ja jäädä katsomaan suoraa lähetystä Ateenasta.

No, muistelot sikseen ja itse asiaan: illan isäntänä toiminut Dylan Broda avasi tapahtuman asianmukaisesti esittelyjuonnolla Rovaniemen Lordin aukiolta, minkä jälkeen siirryttiin itse keikkapaikkaan, missä setti käynnistyi Get Heavy -debyytin (2002) nimibiisillä. Koska Lordin lavarekvisiittaa oli jäänyt Saksaan monsterien ennenaikaisen kotiinpaluun yhteydessä, bändi soitti istualtaan ilman sen kummempia härpäkkeitä. Mr. Lordi totesi tilanteen näyttävän treeneiltä, lukuunottamatta hienompia puitteita, viitaten Pahan Kurjen sistukseen, jossa hänellä itsellään oli ollut näppinsä pelissä: paikkaa oli somistettu muun muassa kitaroilla sekä luonnollisesti KISSin ja Alice Cooperin kaltaisten artistien kuvilla.

Settilista oli muutamia pakollisia hittejä lukuun ottamatta räätälöity fanien toiveiden perusteella, joten mukana oli runsaasti kappaleita, joita ei oltu soitettu livenä vuosiin tai koskaan, ja näin ollen Mr. Lordi joutuikin turvautumaan lunttilappuihin muistaakseen niiden sanat. Heti toisena oli vuorossa Get Heavyn sessioissa nauhoitettu “Hulking Dynamo”, joka tosin näki päivänvalon vasta vuonna 2012 Scarchives Vol. 1 -kokoelmalla. Lordia lapsena fanittaneelle olikin kiehtovaa kuulla tällainen uusvanha kappale, jota en ollut tuolloin kuunnellut, mutta joka oli kuitenkin tutuista aineksista rakennettu; ikään kuin kadonnut pala nuoruutta. B-puolia ja bonusraitoja setissä oli enemmänkin, sillä ilmoille kajahtivat myös “Evilove”, “Hate at First Sight” ja Dingon “Autiotalosta” tehty käännöscover “The House”, ja myös ex-basisti Kalman tunnuskappale “Kalmageddon” lukeutui harvinaisuuksien joukkoon, sillä sitä ei oltu soitettu livenä hänen eronsa jälkeen.

Mr. Lordi huomautti, että fanien valinnoista valtaosa oli kolmelta ensimmäiseltä albumilta ja vitsaili, että bändi on ilmeisesti tehnyt sittemmin paljon kehnoja levyjä. Deadacheen (2008) saakka Lordia aikoinaan kuunnelleena en voi tuomita sen jälkeisiä tuotoksia, mutta luonnollisesti vanhaan materiaaliin keskittyminen kelpasi minulle mainiosti ja osoitti, miten mainioita ja hyvin aikaa kestäneitä hard rock -ralleja vaikkapa “Shotgun Divorce”, “Supermonstars” ja “Not the Nicest Guy” yhä ovat. Toisaalta paikkaansa puolustivat myös tuoreemmat poiminnat, kuten riemastuttava “Let’s Go Slaughter He-Man” sekä “Cutterfly”, johon Mr. Lordi hieman yllättäen paljasti saaneensa inspiraation näkemästään Toton keikasta. Kuitenkin suurin osa uudemmistakin biiseistä edusti Get Heavyn ja The Arockalypsen (2006) kaltaista selkeästi kasarivaikutteista linjaa, joten yleisesti ottaen melodinen osasto näyttäisi olevan lähempänä Lordi-fanien sydäntä kuin raskas riffittely.

Vielä striimin alussa tuntui hieman oudolta nähdä hirviöt soittamassa kiltisti istuen, mutta tähän tottui yllättävän nopeasti. Myös itse bändi näytti lämpenevän, ja joissain biiseissä Mr. Lordi intoutui pieniin yleisönkosiskeluihin. Soitto sujui melko mallikkaasti, vaikka setissä olikin paljon uutta repertuaaria etenkin viime vuonna remmiin liittyneelle basisti Hiidelle. Erityisen hieno hetki oli Amenin kitarasoolo “It Snows in Hellissä”, jonka hän omien sanojensa mukaan soittaa eri tavalla joka keikalla. Mr. Lordi tupakoi ja joi Pepsi Maxia sen verran ahkerasti, että kerkesin pohtia savun ja hiilihappojen vaikutusta hänen lauluunsa pariinkin otteeseen, mutta hänen äänensä tuntui loppuvan ainoastaan “Beast Loose in Paradisessa” sekä “The Housessa”. Keikan soundit olivat enimmäkseen kohdillaan, vaikka varsinkin alkupuolella Hellan koskettimet tuntuivat jäävät muiden soittimien varjoon.

“Bringing Back the Balls to Rock” -kappaleessa Lordi lauloi aikoinaan “less isn’t more / less is less / the more, the better / the most, the best”, ja tämä filosofia näkyi myös Scream Streamin annissa. Vaikka varsinainen esiintymispuoli olikin melko riisuttua (tietysti maskeja lukuun ottamatta), striimiin lukeutui erinäisiä videoinserttejä, kuten tervehdyksiä bändin taustapiruilta ja Lordin levytyksillä vierailleilta artisteilta, haastattelu Pahan Kurjen omistajapariskunnan kanssa sekä Mr. Lordin opastama kierros Rovaniemellä, jonka aikana katsojat pääsivät tutustumaan hänelle merkittäviin paikkoihin sekä moniin hänen ystäviinsä. Lisäksi juontaja Dylan Broda – jonka jatkuva hehkutus kävi välillä huvittavaksi, vaikka mies vaikuttikin vilpittömän innostuneelta – esitti bändille fanien lähettämiä kysymyksiä sekä tiedusteli illan aikana esitettyjen biisien taustoja. Lähetys venyi lopulta lähes neljätuntiseksi spektaakkeliksi, ja koska voittoviisu “Hard Rock Hallelujah” oli kuultu jo puolivälissä, päätösnumerona sai toimia Lordin alun perin kartalle nostanut ensisingle “Would You Love a Monsterman?”, jonka perään monsterit vielä kiittivät faneja ja nimmaroivat bassorummun kalvon, jonka itselleen voitti parhaan kysymyksen lähettäjä.

 

Scream Stream oli paljon enemmän kuin pelkkä virtuaalikeikka ja tarjosi Lordi-faneille makeaa mahan täydeltä. Striimin järjestelyissä oli selvästi nähty vaivaa, ja koko paketti oli kaikin puolin viihdyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Vaikka neljä tuntia vierähti kuin hujauksessa, mielestäni fanien kysymyksiä olisi voinut olla mukana hieman rajallisemmin, sillä jo insertit ja biisien esittelyt antoivat bändille melko reilusti hengähdystaukoja soiton lomaan, ja useimpien soittajien maskit olivat muutenkin sen verran epäkäytännölliset puhumisen kannalta, etteivät he pystyneet antamaan järin syväluotaavia vastauksia. Musiikkipuoli kuitenkin toimi ja muistutti siitä, miten terävä Lordin sävelkynä voi parhaimmillaan olla, sekä todisti ettei monsterilauman livesoitanta ole show-elementeistä riippuvaista. Olen hieman epäileväinen sen suhteen, pääsenkö näkemään Lordin kauhuteatterin elävänä vielä syyskuussa, mutta toivottavasti en joudu odottamaan hirveän pitkään pandemian laannuttua.

Settilista:
1. Get Heavy
2. Hulking Dynamo
3. Blood Red Sandman
4. Evilove
5. Let’s Go Slaughter He-Man (I Wanna Be the Beast-Man in the Masters of the Universe)
6. Kalmageddon
7. Who’s Your Daddy?
8. Shotgun Divorce
9. Beast Loose in Paradise
10. Hard Rock Hallelujah
11. The House (Dingo-cover)
12. Cutterfly
13. The Riff
14. Hate at First Sight
15. Supermonstars (The Anthem of the Phantoms)
16. Not the Nicest Guy
17. Icon of Dominance
18. Like a Bee to the Honey
19. Biomechanic Man
20. It Snows in Hell
21. Devil is a Loser
22. My Heaven is Your Hell
23. Would You Love a Monsterman?

Comments

comments

NO COMMENTS