KREATOR w/ ABORTED, SOILWORK, & SEPULTURA – The Circus, Helsinki, 10.02.2017 (suomeksi)

0
2037

Kahden thrash metalin todellisen kulmakivibändin, saksalaisen Kreatorin sekä brasilialaisen Sepulturan, yhteiskeikan piti alun perin tapahtua Helsingin jäähallissa pyörivän Black Box –konseptin puitteissa, mutta järjestäjätahot, Tuska ja Live Nation, päättivät siirtää tapahtuman keskustaan The Circukseen. Ottaen huomioon, että tapahtuma oli ikärajaton, eikä ikärajapolitiikan muuttaminen paikan vaihdoksen yhteydessä olisi ollut kovinkaan tahdikasta, järjestelyiden toimivuus sokkeloisessa Circuksessa arvelutti jo etukäteen – paikka tulisi varmasti olemaan, jos nyt ei täyteen ammuttu, niin ainakin hyvin lähelle.

Jos Kreator ja Sepultura ovat virkaiältään metallimaailman raskasta sarjaa – onhan molemmilla mittarissa yli 30 vuotta – niin eivät illan lämmittelijätkään olleet mitään untuvikkoja, sillä Ruotsin oikeasti paras melodeath-yhtye Soilwork sekä belgialainen death metal –jyrä Aborted ovat molemmat tehneet pitkän ja menestyksekkään uran. Halusin ehdottomasti nähdä kaikki neljä bändiä, sillä ensimmäisenä esiintyvä Aborted vakuutti viimevuotisella Nosturin-keikallaan, ja Soilworkin fani olen ollut jo varmaan kymmenen vuotta.

Galleria TÄÄLLÄ!
Read in English HERE!

 

Kun pääsin Circuksen oville noin kymmentä minuuttia ennen niiden avautumista, muutamalla muullakin kävijällä oli selkeästi sama suunnitelma jonon kaartaessa pitkälle Narinkkatorin puolelle. Ovien avautuminen venähti lähes kymmenellä minuutilla alkuperäisestä puoli seitsemästä, mutta onneksi jono suli nopeasti ja janoinen keikka-arvostelija oli baaritiskin varressa ennen kuin huomasikaan.

Alaikäisten keikkaviihtyminen oli otettu mielestäni järkevästi huomioon – Circuksen kakkoshuoneen läpi kävellessä pääsi lavan oikeaan laitaan erikseen aidatulle alueelle, kun taas yläkerta ja varsinainen sali oli varattu mukinkallistelijoille. Aborted aloitti settinsä aavistuksen myöhässä uuden Retrogore-levyn ”Divine Impedimentillä” ja otti tilanteen nopeasti haltuun sata lasissa kaahaavalla death metalillaan, eikä tempo laskenut seuraavan puolituntisen aikana pykälääkään. Pitkästä aikaa metallikeikan lavaääni oli alusta lähtien todella hyvä, minkä lisäksi yhtyeen valomies pisti parastaan, ja olipa Kreatorilta saatu lupa käyttää lavan keskelle sijoitettuja savutykkejäkin.

Yhtyeen laulaja Svencho de Caluwé menee heittämällä supliikeimpien keulakuvien topkymppiin – miksi käyttää ensimmäisen yleisönhuudatusyrityksen jälkeen iänikuinen ”I can’t fucking hear you”, kun asian voi ilmaista myös ”you sound like the equivalent of a dead hooker”? Aborted ei ole yli kaksikymmenvuotisella urallaan pystynyt kurottamaan death metalin kärkikastiin, enkä todellakaan käsitä miksi – bändin visuaalinen ilme ei pohjimmiltaan eroa vaikkapa Carcassin kuvastosta kuin ehkä sarjakuvamaisuudellaan, ja maailmassa on useita suositumpia tyylilajin edustajia, joiden musiikissa ei tapahdu puoliksikaan näin paljoa. Yleisössä näkyi kuitenkin mukavasti Aborted-paitoja, joten paikalle oltiin selkeästi tultu pelkästään tätä varten. Vahva aloitus!

Soilworkin voidaan sanoa palanneen kotikentälleen, sillä yhtye on monesti sanonut Helsingin olevan heidän suosikkipaikkojaan koko maailmassa, ja nauhoitettiinpa vuonna 2014 Circuksessa soitettu loistava keikka live-DVD:ksikin. Bändin viimeisimmän The Ride Majestic -levyn (2015) tiimoilta oli tullut nähtyä vain yksi festarikeikka, joten odotukset illan vetoa kohtaan olivat korkealla. Levyn nimiraita käynnistikin Soilworkin kolmivarttisen setin, mutta tämä oli valitettavasti yksi niistä kerroista, kun satunnaisempikin keikkakävijä voi todeta kuinka tärkeä osa keikkakokemusta asiansa osaava miksaaja on – lavaääni oli suurimman osan keikasta luokattoman huono, eikä laulaja Björn Stridin ääni kuulunut bändin yli kuin vaivoin kitaroiden peittäessä kaiken alleen. Toisena vuorossa olleen ”Nerven” basarikomppi meni täysin puuroksi, mihin jostain syystä vastattiin vetämällä basareiden volyymit niin alas, ettei ”Rise Above the Sentimentin” kompista taas kuulunut muuta kuin pellit ja virveli. Soilwork oli selkeästi kasannut illan teemaan sopivan setin, sillä hitureita ei kuultu, mikä osaltaan vielä korosti huonoa miksausta.

Yhtyeen livemiehistössä oli tapahtunut muutoksia edelliskertaan nähden, sillä basisti Markus Wibomia oli tuuraamassa Taylor Nordberg ja kakkoskitaristi David Anderssonia taasen Ronny Gutierrez. Rumpupatterinkin takana istui bändistä poisjääneen rumpalivelho Dirk Verbeurenin tilalla nuori Bastian Thursgaard, joka soitti edeltäjänsä osuudet todella rennolla, mutta varmalla otteella – aamukahvin juominen tuottanee useimmille ihmisille enemmän vaikeuksia. Strid oli läpi keikan oma leppoisa itsensä viljellen miltei tavaramerkiksi muodostunutta svedupelle-vitsiään. Setti päättyi itseoikeutetusti ”Stabbing the Dramaan”, joka on edelleen hävyttömän kova kappale, mutta kokonaisuutena keikka jäi vähän kädenlämpöiseksi ensinnäkin lyhyytensä, mutta myös heikon miksauksen vuoksi. Tulkaa omalle keikalle, tehkää se pian!

Illan kansanmusiikkiannista vastasi Sepultura. Tuntuu siltä, ettei yleisö ole osannut antaa tälle thrashia ja brasilialaisia rytmejä jo yli 30 vuotta yhdistelleelle bändille enää mahdollisuutta sen jälkeen, kun yhtyeen viimeinen alkuperäisjäsen, rumpali Igor Cavalera, poistui miehistöstä 10 vuotta sitten – suurimmalta osalta bändin faneja kysyttäessä saa aina kuulla, että nyky-Sepultura on ”ihan paska”. Come on, Andreas Kisser ja Paulo Jr. ovat vaikuttaneet bändissä yli 30 vuotta, ja vokalisti Derrick Greenkin jo 20 vuotta – olisiko jo aika antaa menneiden olla menneitä? En tosin voi tunnustautua bändin faniksi mistään kohtaa, mutta ehkä juuri sen takia Circuksen keikasta oli niin helppo nauttia, ja olihan Sepulturan tunnin mittainen setti kova sekoitus klassista sekä uutta tuotantoa. Bändin vastikään julkaistu, neljästoista albumi Machine Messiah, oli nostettu framille settilistan sisältäessä peräti viisi uutta rallia.

Setti käynnistyi ”I Am the Enemyllä” sekä ”Phantom Selfillä”, jonka jälkeen hypättiin Againstille (”Choke”) sekä thrash metal –klassikoihin lukeutuvalle Ariselle, jolta soitettiin ”Desperate Cry”. Yleisön reaktio uusiin biiseihin oli kohteliaan hyväksyvä, kun taas vanhemmat rallit aiheuttivat selkeästi enemmän liikettä. Uudelta levyltä soitettiin vielä ”Alethea” ja ”Sworn Oath”, joiden jälkeen loppusetti mentiinkin klassikkosikermällä ”Inner Self”, ”Refuse/Resist”, ”Arise”, ”Ratamahatta” sekä totta kai loppuun ”Roots Bloody Roots” yleisön pomppiessa raivokkaasti mukana. Uudet kappaleet sujahtivat vanhojen sekaan vaivattomasti, enkä voi allekirjoittaa männäpäivänä lukemani uuden levyn arvostelussa käytettyä termiä ”väsynyt läpsyttely” – Sepultura elää ja voi hyvin! Derrick Green on mikrofonin varressa vaikuttavan näköinen ilmestys, eikä mieheltä harmaantuvine partoineen puutu karismaa, mutta koko illan kovimman esiintyjän tittelin vei väkisinkin rumpali Eloy Casagrande. Ihme, että rumpusetistä ei hajonnut mitään keikan aikana – niin suurella voimalla mies paukutti menemään.

Illan pääesiintyjää Kreatoria odotellessa oli valitettavaa todeta täyteen ammutun Circuksen ahtaus tilanteessa, jossa baarialue oli täytynyt aidata alaikäisiltä – vessoille johtavan käytävän ja salin risteykseen muodostui valtava pullonkaula, ja lopulta järjestyksenvalvojat totesivatkin tilanteen toivottomaksi ja siirsivät aidat hetkeksi syrjään. Myös viimeinen baaritiskikäynti salin vasemmalla puolella aihautti janoisille keikkakävijöille harmaita hiuksia, kun hanakalja pääsi loppumaan kesken. En tiedä oliko tilanne sama kaikilla tiskeillä, mutta onhan Circuksessa nyt ennenkin loppuunmyytyjä keikkoja järjestetty ja luulisi tilanteeseen osattavan varautua. Ostetut juomat eivät tosin lopultakaan ehtineet kurkusta alas asti, sillä kun Kreatorin ensimmäinen kappale kajahti ilmoille, yleisössä käynnistyi saman tien sen kokoinen pitti että useammankin väärässä paikassa seisoneen katsojan lasit läikkyivät lattialle.

Myönnetään heti kärkeen, että harva metallimusiikin alalaji puhuttelee yhtä vähän kuin rässi, varsinkaan saksalainen, joten en osaa sanoa mitään kovin syväluotaavaa Kreatorin settilistasta tai tämänhetkisestä livekunnosta verrattuna aiempiin Suomen-keikkoihin. Vuodesta 1982 pystyssä ollut yhtye kuitenkin soitti äkäisen keikan fanaattiselle yleisölle vuosien tuomalla varmuudella, ja setissä taisi olla biisejä kaikkiaan kymmeneltä levyltä pääpainon ollessa vain pari viikkoa sitten julkaistulla Gods of Violencella, jolta soitettiin viisi rallia. Kreatorin keulakuva ja perustajajäsen, kitaristi-laulaja Mille Petrozza, oli karismaattinen esiintyjä, ja miehen korkea huutolaulu ehdottomasti genrensä parhaimmistoa. Petrozza myös yllytti yleisöä jos jonkinlaisiin suorituksiin, kuten ennen ”Coma of Soulsia” miehen erottaessa yleisön kahtia wall of deathia varten.

Teknisesti puitteet olivat kunnossa: lavaääni oli kautta linjan hyvä ja selkeä, ja valoihin oli todellakin panostettu, sillä rumpuraiserin kummallekin puolelle oli kasattu kaksi videoseinäelementtiä, joiden päällä oli vielä spottivalot. Valoshow loisti punavalkoisena oranssein tehostevärein todella hienon näköisenä. Petrozzan lisäksi koko muukin bändi – rumpali Ventor Reil, basisti Speesy Giesler sekä soolokitaristi ja Lauttasaaren oma poika Sami Yli-Sirniö – soitti kuin vain rautaiset ammattilaiset osaavat. Yleisöön keikka upposi kuin häkä, mutta itselleni homma jäi vähän puolitiehen: kun ei tartu, niin ei tartu, eikä se todellakaan ollut Kreatorin vika. Koinkin järkeväksi välttää keikan loppumisen jälkeisen narikkatungoksen ja livahtaa varsinaisen setin päättäneen ”Civilization Collapsen” jälkeen kohti kotia: kyllä sen ”Flag of Haten” ja ”Pleasure to Killin” kuulee sitten seuraavallakin keikalla.

 

Kokonaisuutena ilta oli mainio yhdistelmä Abortedin ja Soilworkin modernia soundia ja Sepulturan sekä Kreatorin perinteisempää räimettä, ja vaikka lipun hinta kohosi lähemmäs viiteenkymppiin, rahalle sai silti vastinetta. Harmillinen paikanvaihdos jäähallista Circukseen ei todennäköisesti ollut kaikkien mieleen, ja jo tapahtuman aikana Facebookista sai käydä lukemassa kitkeriä kommentteja järjestelyistä ja varsinkin kaljan hinnasta – onhan 7 euroa vetisestä 0,4-litraisesta Lapin Kullasta vähän kyseenalainen hinta maksaa.

Kuvat: Janne Puronen
Ed: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS