HARAKIRI FOR THE SKY w/ EVIL DRIVE – Elmun baari, Helsinki, 04.08.2017 (suomeksi)

0
1135

Aivan viime vuosina uusista tai uudehkoista metallibändeistä innostuminen on ollut työn ja tuskan takana. Perinteisempää metallijunttaa on tullut kuunneltua koko ajan vähemmän musiikkimaun ääripäistyessä teknisten dödisbändien ja jopa ambientin välillä. Viime vuoden keväällä kaverin Spotifyn Discover Weekly –listalta bongattu, itävaltalainen Harakiri for the Sky vei kuitenkin saman tien täysin mukanaan: aivan kuin Insomnium, jos se soittaisi vähän enemmän black metaliin kallellaan olevaa räimettä. Bändin vinyylit tuli ostettua kahteen kertaan ja viime vuoden loppupuolella ilmestynyt kolmas levy III: Traumakin ennakkotilattua välittömästi. Toivoin bändiä alkukesän festareille esiintymään, turhaan.

Allekirjoittaneen sekä monen muun asiasta Internetissä ääntä pitäneen huutoihin kuitenkin vastattiin, kun tamperelainen Nem Agency ilmoitti Harakiri for the Skyn saapuvan elokuussa järjestettävään SaariHelvettiin. Odotukset ampaisivat saman tien kattoon, mistä ne ropisivat yhtä nopeasti takaisin lattialle kun tapahtuman aikataulut julkistettiin ja HFTS:n soittoajaksi oli määritetty vaivaiset puoli tuntia. Erinomaista pelisilmää osoittanut ohjelmatoimisto paikkasi kuitenkin tilanteen julkistamalla edeltävälle illalle Helsingin Elmun baarissa tapahtuvan keikan, jota etukäteismarkkinoitiin erikoispitkänä verrattuna SaariHelvetin vetoon. Olin lopulta totta kai paikalla molemmilla keikoilla, mutta pureudutaan ensin perjantai-illan antiin.

Kuvagalleria TÄÄLLÄ!
Or read in English HERE!

 

Illan soittoajat olivat seuraavan päivän Tampereen-matkaa ajatellen miellyttävät, sillä HFTS:n oli määrä nousta lavalle kymmeneltä. Illan yhdeksältä aloittavaksi lämmittelijäksi oli valikoitunut helsinkiläis-kotkalais-haminalais-kouvolalainen melodeath/thrash –pumppu Evil Drive, joka työstää parhaillaan kakkoslevyään. Pääsin paikalle noin varttia ennen Evil Driven soittoaikaa, joka tosin myöhästyi lopulta noin kymmenellä minuutilla, sillä yleisöä oli ehtinyt soittoaikaan mennessä paikalle vasta kohtuullisen harvalukuinen joukko. Bändi aloitti settinsä viimevuotisella ”Anti-Genocide”-sinkullaan, ja huomio kiinnittyi luonnollisesti ensimmäisenä vokalisti Viktoria Vireniin, jonka ääni kestää helposti vertailua eräänkin Arch Enemyn keulilla vaikuttaneisiin solisteihin. Keikan edetessä Viren teki parhaansa saadakseen jähmeään yleisöön liikettä, ja lopulta ilmassa oli aistittavissa selkeää turhautumista, kun nyrkkejä jaksettiin puida aina vain hetkisen kerrallaan.

Keikan aikana tuotti eniten vaikeuksia saada kiinni bändin kantavasta teemasta, mutta toisaalta tästä voi allekirjoittanut syyttää vain itseään, sillä en ollut ehtinyt kuunnella ensimmäistäkään kappaletta. Virenin ”Anti-Genociden” aikana käyttämä intiaanipäähine jäi tuossa hetkessä funktioltaan arvoitukseksi, mutta jälkeenpäin sen totta kai tajusi liittyvän kappaleen amerikkalaisen alkuperäisväestön historiaan. Jossain vaiheessa lavalla vilahti myös natsilakki [ed] Venäjään armeijan lakki, joten pitänee kahlata debyyttilevyn teemoja tarkemmin läpi. Nosturin aulaan rakennettu esiintymislavakaan ei varsinaisesti tarjonnut apuja Evil Driven musiikille, sillä eihän tilaa hevikeikkojen soittamiseen ole tarkoitettu; soundi oli rujo ja hyvin paljas, ja paikoitellen Virenin mikrofoni puuroutui pahasti – taustavalotkin olivat staattiset. Ei keikka silti missään nimessä huono ollut; setin loppupuolella (mahdollisesti lennosta) soitettu Motörhead-laina ”Killed by Death” aktivoi eturivin hevikörmyjä kiitettävästi, ja pari tulevan albumin raitaakin kuultiin. Loppukevennyksen keikalle tarjosi paikalla ollut Virenin alakouluikäinen poika, joka viimeisen kappaleen päätteeksi kiipesi Peltorit päässä lavalle ja sahasi pari sointua – jäämme odottelemaan ensimmäistä demoa!

 

Sitten vain odoteltiin. Studiossa Harakiri for the Sky on pelkillä nimikirjaimilla esiintyvien kahden miehen bändi: M.S. soittaa kaikki instrumentit, J.J. taas laulaa. Ottaen huomioon, että keikalle oli lähes varmasti tullut paikalle pelkästään faneja, pojat saivat polttaa röökinsä yllättävänkin rauhassa baarin terassilla. Bändi kipusi lavalle lopulta noin varttia yli kymmenen intronauhan toistaessa vesisateen ääntä. Setti aloitettiin odotetusti III: Trauman ”Calling the Rainilla”, joka kirvoitti yleisöstä runsaasti hyväksyvää nyökyttelyä. J.J:n ääni ei ollut aluksi aivan parhaassa terässä, mutta 11-minuuttisen järkäleen edetessä tilanne parani ja huutoon saatiin mukaan myös kaivattua korinaa.

Välispiikkeihin ei aikaa käytetty, vaan ”Calling the Rainista” siirryttiin suoraan kakkoslevy Aokigaharan ”69 Dead Birds for Utøyaan” ja takaisin uudelle levylle ”Funeral Dreamsiin”. Viisihenkisen bändin yhteissoitto toimi loistavasti, ja eritoten basistia oli ilo seurata miehen peukuttaessa kuusikielistä soittopeliään. Viidentenä kappaleena päästiin jopa ensimmäiselle levylle ”Dancing on Debrisin” myötä, ja myöhemmin kuultiin vielä ”Lungs Filled with Water”. Keikan päätti itseoikeutetusti bändin Se Paras Biisi™, Aokigaharan ”Jhator”, jonka ainoa vika on sen loppuosan upean kitaraliidin loppuminen liian lyhyeen. Bändi ei sanonut mitään keikan päätteeksikään, vaan poistui lavalta, eikä encoreja kuultu. Tällä kertaa niille ei kyllä olisi ollut mitään tarvettakaan, loistava setti!

 

On aina etukäteen hiukan kuumottavaa mennä suosikkibändinsä keikalle ensimmäistä kertaa: onko se livenä yhtä hyvä kuin levyllä? Onko setissä kaikki hyvät biisit? Vaikka olisin voinut pari uuden levyn kappaletta itse vaihtaa muihinkin, Harakiri for the Sky lunasti silti kaikki odotukset esityksellään. J.J. ei selkeästi ole mikään showmies ja vaikutti paikoitellen jopa ujolta lavalla pidättäytyessään kontaktin ottamisesta yleisöön, mutta eipä nuoleskelu (post-)black metaliin kuulukaan. Jos keikasta jotain parantamisen varaa pitää kaivaa, niin rumpalin tapa hidastaa tempoa kappaleiden blastbeat-kohdissa hämmensi – aina kun yritti pyörittää hiuksia, piti hetkisen kuulostella, kuinka paljon hitaammin se pitää tehdä. Lisää treeniä, kiitos! Oluttakin tuli ilmeisesti särvittyä siihen tahtiin, että Tampereelle lähtö bussilla auton sijaan tuli tarpeeseen; ajokuntoa ei todennäköisesti olisi ollut. Kiitos Nem Agencylle tästä mahdollisuudesta, ja otetaanhan pian uusiksi?

Kuvat: Janne Puronen

Comments

comments

NO COMMENTS