AMORPHIS – Tomi Koivusaari & Olli-Pekka Laine, Helsinki 2018 (suomeksi)

0
742

Amorphis esitteli tulevan Queen of Time -albuminsa toimittajille Sonic Pump -studioilla Helsingissä 24. helmikuuta 2018. Ensimmäisen kuuntelukierroksen jälkeen bändi jakoi haastatteluja, ja Musicalypse pääsi jututtamaan komppikitaristi Tomi Koivusaarta ja hiljattain bändin riveihin palannutta basisti Olli-Pekka “Oppu” Lainetta tuoreen levyn teosta, Opun paluusta sekä miesten muiden bändien kuulumisista.

KORJAUS: Oppu Laine viittasi kommentissaan Barren Earthin vakituiseen kokoonpanoon, ei alkuperäiseen.

 

Levy on valmis ja juuri esitelty ensi kertaa ulkopuolisille korvapareille. Legendaarinen urheilukysymys: miltä nyt tuntuu?
Tomi: Tuota tuota… Mitenhän sitä sanoisi? Itse on ollut niin sisällä tuossa pitkään, että tuntuu että on se läpikotaisin itselleen tuttu. Mutta kyllä se aina jännää on siinä vaiheessa, kun tajuaa että joku muukin kuulee ja jollain muullakin on siitä jokin mielipide. Onhan se jännä!

Oppu: Sama juttu – tavallaan session jälkeen itse haluaa vähän ottaa etäisyyttä materiaaliin, niin nyt on hyvä uusin korvin kuunnella tätä levyä ja saada uutta perspektiiviä siihen. Tekee ihan hyvää itsellekin, että on hyvä syy kuunnella.

Työskentelitte Jens Bogrenin kanssa toista kertaa. Miten prosessi erosi Under the Red Cloudista (2015)?
Tomi: No ei oikeastaan muuten, paitsi että nyt tiedettiin, mitä oltiin lähdössä tekemään ja tiedettiin Jensin tavat. Ekalla kerralla jotkut asiat tuli yllätyksenä – ei mitenkään negatiivisena, mutta yllätyksenä kuitenkin – se tietty tahti ja tarkkuus. Nyt tiesi täysin, mihin lähdettiin, että toisaalta oli sen takia vähän rennompaa… ehkäpä, jopa. Mutta samanlainen kaava oli kuin aikaisemmassa työskentelytahdissa: siellä sitten mennään ja siellä hierotaan aamusta yöhön. En mä tiedä, ehkä Jensillekin oli sitten helpompaa toisaalta, että se tiesi, millaisia me ollaan soittajina, vaikka olikin basisti vaihtunut. Oli aika semmoinen iisi prosessi.

Oppu: Meikän on vähän vaikea sanoa sattuneista syistä, mutta ilolla vaan totesin, että vaikka se oli hektinen sessio sinänsä… Meillä oli viikko kun äänitettiin rumpuja ja siellä tehtiin töitä koko aika. Snoopy [Jan Rechberger, rummut] joutui olemaan koko ajan siellä soittamassa ja muut sai sitten toki lähteä sieltä minne halusi, kun tilaisuus koitti. Sitten kun tuli omat osuudet niin olin kolme päivää siellä Örebrossa tekemässä. Se oli kyllä sitten ihan aamusta iltaan; parhaassa tapauksessa puoli kahdeksalta aamulla aloitettiin ja sitten joskus yhdeksältä lopetettiin. Siellä oli ihan sormet suurin piirtein verillä, särkylääkkeen voimalla tuli soiteltua. Vielä kun oli lyhyt aika käytössä, niin se tuli aika tehokkaasti käytettyä.

Kunnon työntekoa.
Oppu: Kyllä. Mutta sinänsä hyvä, että pystyi noin lyhyellä aikavälillä tekemään kaiken valmiiksi.

Albumin lehdistötiedotteessa sanottiin, että Jensillä oli vahva visio levyn suhteen. Tuliko studiossa erimielisyyksiä vai luotitteko hänen näkemykseensä?
Tomi: Ei oikeastaan erimielisyyksiä – musta tuntuu, että aikaisemmalla kerralla Jensillä oli ehkä enemmän muutosideoita biiseihin. Voi olla, että meilläkin on vaikuttanut se, että me otettiin ne tavallaan etukäteen huomioon… ehkä. Jotkut että “Jens joka tapauksessa ehdottaa, että tämän pitäisi olla nopeampi” ja niin edespäin. Oli siellä joitain osia, jotka vaihtui, ja tiettyjä sovitusideoita pistettiin uusiksi. Sitten me tiedettiin, että sillä on jotain visioita just kuoroista ja tällaisista systeemeistä, mutta niihin meillä nyt ei ollut sillä tavalla mitään sanottavaa, koska eihän me tiedetty niitä visioita ennen kuin me kuultiin. Pystyin ne kyllä allekirjoittamaan.

Oppu: Kyllähän ne biisit aika pitkälle oli tuossa muodossa jo ennen sessioita. Jens teki kyllä ison työn siinä, mutta eihän sitä pidä kuitenkaan luulla, että se olisi yksin tätä tehnyt. [naurua] Kyllä ne biisit ja sovitukset on bändin tekemiä, ja sitten yhdessä Jensin kanssa korjailtiin niitä. Kaikki nämä jousisovitukset ja orkestraatiot on vaan mausteena siellä. Biisit pystytään toteuttamaan ilman niitäkin livetilanteessa.

Ei mene ihan miksikään Nightwish-meiningiksi.
Oppu: Ei se kyllä mene.

Tomi: Lähinnä sellaiset, mitkä normaalisti oltaisiin ehkä toteutettu – ja ollaan treenivaiheessa toteutettukin – kiippareilla nyt vaan tavallaan korvattiin sitten oikeilla.

Oppu: Joo, näin on. Meillähän on aina ollut Human Voicet ja jouset käytössä 90-luvulta lähtien, mutta nyt ne vaan toteutetaan toisella tavalla.

Jens mainitsi myös esipuheessaan, että kaikki palikat eivät olleet vielä paikoillaan, kun menitte studioon. Kuinka hyvällä mallilla biisit olivat?
Tomi: Oli ne sellaisella mallilla kuin ne yleensäkin on. Me tultiin suoraan rundilta, että meillä oli sellainen intensiivinen… olisiko meillä ollut joku viikko taukoa ja sitten meillä oli pari viikkoa, että meidän piti tsekata biisit. Oltiin me kaikki kuultu ne – me oltiin vaihdeltu demoja, niin pikkuhiljaa oli saanut niitä iskostettua kaaliin. Mun mielestä se oli ehkä pari viikkoa ennen kuin Jens tuli – en nyt ole ihan varma.

Oppu: Meillä oli lauantaina kiertueen viimeinen keikka, niin maanantaina aloitettiin treenaamaan.

Tomi: Niin, näin se oli – ei meillä ollutkaan taukoa.

Oppu: Mä olin ainakin itse yllättynyt, miten pitkälle vietyjä ja kypsiä ne demot oli jo. Ne biisit oli kyllä aika valmiita siinä vaiheessa jo, kun niitä alettiin treenaamaan. Ja kyllähän mekin tehtiin niihin jotain muutoksia ennen kuin Jensille laitettiin. Nykyään on mahdollista demottaa kotona aika pitkälle noita ralleja, niin kyllä ne aika hyvällä mallilla oli.

Tomi: Joo, ei niihin mitään major muutoksia sitten loppupeleissä tullut. Ainahan pikkujutuista rakentuu sitten se kokonaisuus, että kyllä siellä niitä tsekattiin, mutta ne oli lähinnä semmoisia, että jos me oltaisiin treenattu niitä puoli vuotta, niin me oltaisiin hiottu kaikki jo viimeisen päälle. Sitten Jens olisi pistänyt ehkä palikat uuteen järjestykseen, mutta nyt me tavallaan jätettiin se semmoiseksi raakileeksi tarkoituksellakin, että me ehdittiin kyllä hieroa siinä studiovaiheessa sitten siihen lopulliseen muotoon.

Oppu, liityit bändiin uudelleen eräänlaisena paluumuuttajana. Miltä tuntuu, kun alkuperäinen nelikko on taas kasassa vuosien tauon jälkeen?
Oppu: Kyllä se tuntuu tosi hyvältä, ei käy kiistäminen. On ollut hauskaa ja luonnollista – heti ekasta keikasta lähtien oikeastaan tuntui siltä, ettei ollut mitään väkisinväännön makua siinä, vaikka soitettiin aika paljon materiaalia, mikä ei ole mun alkuperäistä matskua. Mutta bändi on sama ja tyypit on samoja, niin kyllä se on luonnollista, että se materiaalikin aika sulavasti menee oman soiton kanssa yksiin. Hyvältä on tuntunut ja onneksi pääsee jatkamaan. Toivottavasti pitkään!

Kuinka ahkerasti olet seurannut Amorphista tässä vuosien varrella ja ovatko uudemmat biisit tulleet tutuiksi?
Oppu: Kyllä mä olen seurannut, ja tietenkin nämä biisit, mitä me ollaan festareilla soitettu ja muualla on tulleet tutuiksi jostain radiosta. Mutta en mä itsekään oikeastaan mitään metallimusaa tai uutta musaa kuuntele hirveästi. Mä en oikeastaan seuraa mitään bändejä, kuuntelen vaan jazzia kotona. [naurua] En mä nyt ole sillä lailla diggaillut levyjä, mutta nyt sitten tässä tämän myötä olen todennut, että se on kyllä vahvaa materiaalia, varsinkin Eclipsestä (2006) lähtien. Siitä eteenpäin me ollaan niitä oikeastaan soitettu ja olen kyllä tykännyt.

Onko keikkojen myötä noussut esiin joitain suosikkeja?
Oppu: Vaikea kysymys, mutta se oli mun mielestä kivaa, kun ihan ekoilla keikoilla soitettiin Eclipse alusta loppuun. Mun mielestä siinä on aika vahva kokonaisuus, ja siinä oli hyvää syy syventyä yhteen levykokonaisuuteen. Kyllä siellä on aika paljon hyviä biisejä, mutta sitten on kuitenkin joka levyllä ne parhaat hetkensä. En halua nostaa mitään yksittäisiä biisejä, mutta siellä on kuitenkin hyvää matskua, ja niitä on ollut ilo soittaa.

Eclipsestä saakin aasinsillan seuraavaan kysymykseen: virallisessa Amorphis-kirjassa mainittiin, että olitte demottaneet joitain kyseisen levyn biisejä jo Pasi Koskisen laulamina. Muistuuko mieleen, mistä kappaleista oli kyse?
Tomi: Mitähän siellä nyt olisi ollut? Oli siellä varmaan ainakin tämä… [naurua] En muista nimiä! Siis mikäs tämä kolmas biisi nyt oli?

“Leaves Scar”.
Tomi: Just! Mutta siis niissähän oli eri sanat ja ihan eri lauluideat. Olisiko se ollut ja… En tiedä, aivot tyhjentää nykyään kaiken sellaisen epäoleellisen tiedon. [naurua] En muista – kyllä jotain biisejä oltiin kokeiltu, muttei varsinaisesti oltu kovin pitkälle päästy siinä prosessissa. Itse asiassa en tiedä, demotettiinko edes Pasin kanssa – olisiko ollut lähinnä, että demotettiin niitä biisejä biiseinä, että mitä oltaisiin alettu katsomaan seuraavaksi Pasin kanssa, mutta sitten Pasi lähti. Niitä biisejä oli valmiina, mutten muista tekikö Pasi lauluja.

Emme päässeet näkemään kredittejä, joten kuinka paljon itse osallistuitte uuden levyn sävellysprosessiin?
Oppu: Itse toin kyllä materiaalia, mutta ne oli niin raakileita vielä, ettei ollut tavallaan syytä lähteä niitä työstämään kauheasti.

Eivät kerenneet mukaan vielä?
Oppu: No kyllä siellä on bonusbiisinä yksi, mutta se on ihan syystäkin. Se ei ehkä tuohon kokonaisuuteen sopinut. Mun mielestä tämä on nyt vahva paketti – ihan oikeat biisivalinnat tuli tehtyä. Mutta kaikilla on mahdollisuus tuoda materiaalia kyllä. Nämä levybiisit on Esan [Holopainen, kitara] ja Sanden [Santeri Kallio, kosketinsoittimet] käsialaa.

Tomi: Joo, mäkään en saanut mitään aikaiseksi tällä kertaa. Henkilökohtaisen elämäntilanteen takia ei lähtenyt, ei tullut idiksiä. Ehkä ensi levylle sitten taas… Mutta se on hyvä, siis niitä biisejähän riittää meillä liiaksikin asti, ettei haittaa vaikkei aina pääse talkoisiin mukaan.

Ja levyjähän on takanakin jo tusinan verran.
Tomi: No joo, sekin vielä.

Onko kerennyt herätä ideaa jonkinlaisesta orkesterikeikasta, kun levyllä on mukana jousi- ja kuoro-osuuksia?
Tomi: Osanhan niistä pystyy Sande soittamaan, että kyllä me pystytään edelleen soittamaan keikka ilman mitään, pelkällä bändillä. Mutta pitää miettiä, kun aletaan katsoa noita biisejä. Kyllä osa jutuista olisi ihan makee saada mukaan, jos ne ajaa sampleina sieltä.

Oppu: Se on iso työ nyt tehdä keikkasovituksia, kun keikat alkaa. Se jää nähtäväksi, mitä pystytään tekemään. Kyllä siellä on varmaan sellaisiakin biisejä, mitä ei pysty livenä soittamaan.

Tomi: Niin… Uskon, että niitä kaikkia ehkä pystyy, mutta sittenhän voi käyttää… Eihän me koskaan käytetä mitään taustajuttuja niistä soittimista, mitä me itse soitetaan, että sieltä tulisi kannut tai jotain. Se on lähinnä semmoisia spessuhommia… Jos siellä on naislaulua, niin on se vähän karua, jos se jää kokonaan pois jos sen biisin haluaa soittaa.

Muistaakseni neljännellä raidalla (“The Golden Elk”) oli tällainen eksoottisella kielisoittimella soitettu soolo? Mikä instrumentti mahtaa olla kyseessä?
Tomi: Niin, se oli tämä udu… [naurua]

Oppu: Siis tämä joku nylonkielisen tapainen tai -kuuloinen. Joku kroatialainen… vai oliko se kreikkalainen?

Tomi: No mutta joku kielisoitin se on.

Oppu: Jostain Balkanin suunnista kuitenkin. Jens tunsi jonkun muusikon, joka teki sovituksen… tai soitti soolon lähinnä.

Mitä Barren Earthille kuuluu? Uutta levyä on tulossa, mutta ilmeisesti keikoille ei ole pahemmin aikaa Amorphiksen syklin alkaessa pian.
Oppu: No joo, se on totta kyllä. Katsotaan sitten, kun on vähän hiljaisempaa tällä rintamalla. Nyt me soitetaan kaksi keikkaa Suomessa ja se on tällä erää siinä. Se on kokoonpanona ollut vaikea alusta lähtien – tuuraajia on käytetty, mutta nyt meillä on sellainen mieliala bändissä, että me haluttaisiin tehdä ihan levykokoonpanolla, jos tehdään, mikä tekee asiasta luonnollisesti vielä vaikeampaa. [naurua] Mutta ehkä se on kannatettava ajatus sinänsä. Sitten kun sopiva hetki koittaa, niin kyllä me varmaan aktivoidutaan keikkarintamalla.

Entä Abhorrence? Kuulemma teilläkin on uutta materiaalia tekeillä.
Tomi: Joo, meidän pitäisi äänittää EP. Päästiin sen kynnyksen yli, että [tehtiin] ensimmäiset uudet biisit 27 vuoteen. Piti tavallaan saada itsensä siihen mentaaliseen tilaan, mitä on ollut 15-vuotiaana. [naurua] Mutta sitten kun se onnistui, niin se oli yllättävän helppoa, tai jos ei helppoa, niin hauskaa ainakin. Meillä on nyt kaksi täysin valmista biisiä, ja sanoituksellinen konsepti on olemassa jo oikeastaan seuraavaan levyynkin, mutta se on sitten isompi askel. Päätettiin, että tällainen EP on hyvä aloittaa.

Pientä alkulämmittelyä.
Tomi: Niin, ja jatkaa sitten joskus, jos on aikaa. Sen idea on, että se on hauskaa. Tietenkään ei halua mitään huttua julkaista, että pystyy seisomaan sen takana. On se meistä ainakin hemmetin hauskaa sahata pitkästä aikaa.

Onko tämä eräänlainen paluu teini-ikään?
Tomi: [naurua] Ehkä enemmän tämmöinen luokkakokousfiilis, kuitenkin lapsuuden kavereiden kanssa puuhaillaan. Muut ei ammatikseen tee tätä, niin ehkä heillekin antaa aika paljon, että pääsee välillä vähän soittelemaan. Nykyaikana ehkä semmoinen vanhojen ukkojen jami on death metalia ja blastbeatia, kun joskus se oli jotain bluesjamittelua. Mennään sahaamaan kämpälle. [naurua] Mutta saa nähdä joo, on meillä yksi keikka tulossa ja tehdään joskus tulevaisuudessa keikkoja, jos siltä tuntuu. Ei ole mitään sen enempää suunnitelmia.

Viimeksi haastattelimme Esaa sivuillemme ennen keikkaanne Helsingin Juhlaviikoilla. Millaiset tunnelmat tuosta Huvila-teltan vedosta jäi?
Tomi: Hyvät fiiliksethän siitä jäi, sehän oli oikein onnistunut. Jännä paikka, kun tietenkin kotikaupungin tapahtuma, missä on käynyt katsomassa aikaisemmin kaiken maailman spektaakkeleita. Mutta oli siellä oikein hyvä tunnelma ja musta meni ihan nappiin. Toivottavasti joskus vielä pääsisi tekemään tuommoisen. Just se oli siinä hauska, että se oli tämmöistä spesiaalia, kun siinä oli kahdessa osassa akustista, vierailijoita ja muuta tämmöistä, mitä ei normaalisti tee.

Kieltämättä katsojankin näkökulmasta veto oli aika mieleenpainuva! Niclas [Etelävuori, basso] erosi bändistä vuosi sitten, ja nyt hänellä on Flat Earth -niminen bändi. Onko hän esitellyt teille uusia biisejään?
Tomi: On kai joillekin – rumpalimme Snoopy äänitti mun mielestä niiden ekan demon. Mä en oo törmännyt, mutta eipä tuossa nyt varmaan muutenkaan olisi tullut soiteltua. Mutta en näe mitään ongelmaa – olisi ihan mukava nähdä häntäkin jossain välissä ja kuulla myös tätä bändiä.

Slottimme alkaa näköjään olla lopuillaan, joten kiitos ajastanne!
Tomi: Juu, kiitoksia kiitoksia!

Oppu: Kiitos!

Kuvat: Miia Collander

Comments

comments

NO COMMENTS