AMORPHIS – Pakkahuone, Tampere, 22.10.2015 (suomeksi)

0
1854

Amorphiksen uusi levy Under the Red Cloud julkaistiin syyskuun alussa ja sai positiivisen vastaanoton Musicalypsessa, joten albumin kiertueesta raportoiminen oli luonnollista jatkumoa. 22. lokakuuta Kalevala-metallistit soittivat Tampereen Pakkahuoneella At the Hollow’n kanssa.

Minun oli tarkoitus nähdä At the Hollow jo elokuussa Helsingissä Dream Theaterin ja Anatheman kanssa, mutta bändi tiputettiin ohjelmasta tapahtuman siirtyessä Kulttuuritalolle. En ollut juurikaan kuullut yhtyeen musiikkia aiemmin, joten tämä Pakkahuoneen-keikka toimi varsinaisena ensiesittelynä minulle. At the Hollow nousi lavalle 19:30 ilman introa ja meni suoraan asiaan. Triot eivät ole arkipäivää rockissa ja metallissa nykyään, joten olin yllättynyt huomatessani bändin olevan kolmihenkinen: kokoonpanoon kuului laulava kitaristi, kontrabasisti ja patarumpuja, symbaaleja ja rumpupadeja soittanut perkussionisti. At the Hollow’n musiikkia ei missään nimessä voi sanoa metalliksi, sillä se on lähempänä vaihtoehtorockia. Viimeisessä kappaleessa oli kuitenkin intensiivinen lopetus, joka kasvoi ja nopeutui, ja se sai äänekkäimmät aplodit, joten ehkä paatuneimmat hevaritkin löysivät jotain tykättävää yhtyeen 45-minuuttisesta setistä. Monet biisit alkoivat arpeggioilla, mikä sai ne kuulostamaan hieman samankaltaisilta keskenään, mutta musiikki oli silti kiehtovaa. At the Hollow on tutustumisen arvoinen bändi, jos tunnelmallinen ja dramaattinen rock puhuttelee.

Amorphis aloitti 20:45 Under the Red Cloudin avaavalla nimikappaleella. Akustinen intro tuli odotetusti nauhalta ja bändi aloitti soiton rumpujen tullessa mukaan. Oli ilo seurata kitaristi Esa Holopaisen ja kosketinsoittaja Santeri Kallion revittelyä soolojen aikana! Radiosinkku ”Sacrifice” oli tietysti tuttu yleisölle ja sai ihmiset taputtamaan käsiään, mutta vasta ”Bad Blood” sai yleisön liekkeihin. Tomi Joutsenen ja basisti Niclas Etelävuoren välillä oli hienoa vuorovaikutusta säkeistöissä ja tapporallin riffit olivat täydellisiä pään heiluttamista varten – takuuvarmasti tuleva suosikki fanien keskuudessa! Uusista kappaleista ”Enemy at the Gates” on tunnelmallisempi ja progempi, eikä siis ilmiselvä livebiisi, mutta se toimi kelvollisesti. Sen sijaan rivakka ”The Four Wise Ones”, jossa kuultiin Joutsenen vaikuttavaa kärinää ja sekä Etelävuoren että kitaristi Tomi Koivusaaren taustaörinää, kuulosti siltä kuin se olisi tehty livenä soitettavaksi. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun muistan kuulleeni taustanauhoja Amorphiksen keikalla – Aleah Stanbridge ei ollut paikalla, joten hänen laulunsa väliosassa tuli levyltä.

Edellisiltä albumeilta kuullut palat olivat tyypillisiä valintoja, mutta itseäni miellytti ”On Rich and Poor”, jonka olin viimeksi kuullut Provinssirockissa 2012. Useimpien Amorphis-sinkkujen tapaan ”The Wanderer” ei ole mielenkiintoinen albumiraita, mutta kertosäkeen yhteislaulu nosti sen toiselle tasolle. Muutamassa kappaleessa oli myös pieniä muutoksia: ”Drowned Maidissa” Joutsen sai murina-apua alkuperäislaulaja Koivusaarelta ja ”My Kantele” -biisiin oli lisätty yleisönhuudatuskohta. Kappale soitettiin myös ilman akustisen version outroa, joka on ollut osana sitä keikoilla jo vuosien ajan. Joutsen esitteli ”Hopeless Daysin” yrityksenä ”vakuuttaa kaikki Circlen (2013) neroudesta”, missä se onnistuikin, kun taas ”House of Sleep” antoi jälleen kerran kaikille mahdollisuuden laulaa mukana ennen kuin yhtye vetäytyi backstagelle.

Lähtiessäni kohti keikkapaikkaa aiemmin illalla olin nähnyt kebabpurilaisen mainoksen bussipysäkillä. Ei ollut aikaa poiketa syömään, mutta Amorphis tarjosi oivallisen kebabannoksen keikalla ”Death of a Kingin” itämaisten sävyjen polkaistessa encoren käyntiin. Valitettavasti Holopaisella ei ollut mukanaan sitaria neljän vuoden takaisen The Beginning of Times -kiertueen tapaan, mutta melodia kuulosti hyvältä kitarallakin soitettuna. Kappaleen lopussa Joutsen laittoi yleisön huutamaan kappaleen nimeä, mikä oli selkeä merkki siitä, että käsillä oli tuleva keikkojen vakiobiisi. Esitys päättyi ”Silver Brideen” ja ”The Smokeen”, joista jälkimmäinen on mielestäni Amorphiksen ylisoitetuin livebiisi, eikä toiminut mielestäni hääppöisesti lopetuksena.

Amorphis on ollut hyvässä iskussa jokaisella näkemälläni keikalla, mutta tuntuu kuin tavaramerkkirastoistaan sitten Circle-kiertueen luopuneesta Tomi Joutsenesta olisi kuoriutunut entistäkin varmempi esiintyjä. Korkeat nuotit ovat joskus aiemmin tuottaneet hieman vaikeuksia, mutta tällä kertaa hän suoriutui niistä kunnialla. Joutsenen spiikit vaikuttivat myös aiempaa rennommilta – mies jopa lupasi, että bändi treenaa jonkin Popedan biisin tulevaisuudessa, saatuaan lukuisia pyyntöjä soittaa kyseisen yhtyeen kappaleita. Jos ei lasketa Esa Holopaisen muutamia mokia ja virvelin kuulumattomuutta ennen ”Sky Is Minea”, soitto ja soundit olivat käytännössä virheettömiä. Turvallinen settikään ei haitannut, sillä pikkuiset lisät kuten Santeri Kallion Moog, Jan Rechbergerin gongi ja Tomi Koivusaaren lauluun osallistuminen tekivät show’sta riittävän erilaisen edellisiin kiertueisiin verrattuna. Missasin Tales from the Thousand Lakes -juhlakeikat, joten olisi ollut mukavaa kuulla ”Forgotten Sunrise”, mutta Amorphis kiertää Suomea joka vuosi ja lisää harvinaisuuksia settiin, kun viimeisimmän albumin julkaisusta on kulunut hieman aikaa, joten toivo ei ole mennyttä. Seuraavaa kertaa odotellessa pitänee tyydyttää kebabinnälkää jollain muulla tavalla…

Settilista:
1. Under the Red Cloud
2. Sacrifice
3. Bad Blood
4. Sky Is Mine
5. The Wanderer
6. On Rich and Poor
7. Drowned Maid
8. Enemy at the Gates
9. The Four Wise Ones
10. Silent Waters
11. My Kantele
12. Hopeless Days
13. House of Sleep

Encore:
14. Death of a King
15. Silver Bride
16. The Smoke

Teksti: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS