AMORAL w/ HUMAVOID – On the Rocks, Helsinki, 01.09.2016 (suomeksi)

0
2364

Helsinkiläisbändi Amoralin uralle on mahtunut juonenkäännettä juonenkäänteen perään. Amoralin ensimmäiset kolme levyä, Wound Creations (2004), Decrowning (2005) sekä Reptile Ride (2007) olivat väkivahvoja modernin death metalin kittikimaroita, ja Reptile Ride nostikin yhtyeen nuoren polven kotimaisten metalliorkesterien kärkikastiin. Musiikkityylin vaihtaminen kolmannen levyn jälkeen nosti yhtyeen tunnettuuden uudelle tasolle kansainvälisesti, mutta raivostutti – jälkeenpäin ehkä hieman tarpeettomasti – vanhat fanit. Vuonna 2014 bändin Tuskan-keikalla koettiin hienoja hetkiä, kun Amoralin nousukiitoaikojen vokalisti Niko Kalliojärvi nousi keikan lopussa lavalle viimeisten kappaleiden ajaksi. Viime vuonna Kalliojärven kerrottiin liittyneen takaisin bändiin toiseksi vokalistiksi ja kolmoskitaristiksi. Keväällä julkaistun seitsemännen levyn, In Sequencen, materiaali tuntui olevan taas kallellaan hieman enemmän alkuaikojen suuntaan, mutta heinäkuun lopussa Amoral ilmoitti yllättäen lopettavansa toimintansa ensi vuonna.

 

Amoral soittaa viimeisen keikkansa Tavastialla 5. tammikuuta 2017, mutta ennen sitä bändi ilmoitti soittavansa kourallisen ”vanhaa paskaa” –keikkoja, joilla tarjoillaan materiaalia kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Amoralin kolme ekaa olivat allekirjoittaneella kovassa kulutuksessa kymmenisen vuotta sitten, joten keikkasarjan ensimmäiselle etapille On the Rocksissa oli pakko päästä paikalle. Myönnän muiden vanhan materiaalin ystävien tapaan kadottaneeni mielenkiinnon yhtyeen tekemisiin neloslevy Show Your Colorsin jälkeen, joten erityisesti ennakkoon ilahdutti tieto keikkakokoonpanon koostuvan Reptile Ride –aikaisesta Amoralista ilman Show Your Colorsilla mukaan hypännyttä Ari Koivusta.

Saavuin paikalle puolisen tuntia ennen illan lämmittelyaktia, Kalliojärven toista kokoonpanoa, Humavoidia. Jo hetkisen aikaa Rocksin arkikeikat ovat olleet kammottavan hiljaisia, mutta tällä kertaa oli mukava huomata, että jo puoli yhdeksältä paikalle oli saapunut mukavan kokoinen väkijoukko. Aiemmin vain nimenä tuttu Humavoid nappasi viime joulukuussa viikon levyn tittelin Imperiumissa Glass-EP:llään, ja Humavoidin 45-minuuttinen rykäisy yllättikin täysin monipuolisuudellaan ja kypsyydellään. Bändin materiaali on voimakkaasti djentiin kallellaan olevaa modernia metallia, jossa yhdistyvät polyrytmiikka, paikoitellen voimakkaastikin dissonoivat pianomelodiat sekä kiipparisti-vokalisti Suvimarja Halmetojan puhtaat sekä kitaristi-vokalisti Kalliojärven murisevat lauluäänet. Basisti Jan From soitti osuutensa omalla kulmallaan lavaa kohtuullisen rauhallisesti, toisin kuin Halmetoja ja Kalliojärvi, joilla kummallakin oli täysi työ pysyä lavan päällä; välillä Kalliojärven mikkiständi meinasi lentää yleisön sekaan miehen moshatessa, kun taas Halmetoja meinasi kaatua lavalla törmäillessään Kalliojärveen – hän nimittäin soitti synat keytarilla. En muista nähneeni keikkaa, jolla tuo soittimen irvikuvana yleisesti pidetty soitin olisi sopinut näin luontevasti lavalle. Pisteet!

Humavoid julkaisi 30.8 ”Coma Horizon” –nimisen singlen sekä musiikkivideon, ja yleisön huutelusta päätellen moni oli jo käynyt videon katsastamassakin. Setti rullasi mukavasti eteenpäin, ja vetivätpä loppuun vielä harvinaisen omankuuloisensa Devin Townsend -coverinkin! Kaiken kaikkiaan keikka oli Humavoidilta todella energinen ja lupaava näyttö yhtyeen soitto- ja varsinkin sävellystaidoista. Yhtye selkeästi kiinnosti yleisöäkin: jo keikan alkupuolella paikalle oli saapunut sankoin joukoin väkeä. Menkää ihmeessä katsomaan, jos ei muuten niin ainakin Kalliojärven hulvattomien välispiikkien vuoksi!

Katso Humavoidin uusin video ”Coma Horizon” tästä:

Ja sitten itse asiaan: vartin roudaustauon jälkeen viisimiehinen Amoral nousi lavalle tutun intronauhansa saattelemana. Reptile Ride –levyn kakkosraita ”Nervasion” pärähti käyntiin, ja seuraavat vajaat puolitoista tuntia olivat modernin melodödiksen juhlaa. Party like it’s 2007! Oli aivan kuin viimeistä vuotta ei olisi kulunut lainkaan – “Nervasionin” jälkeen soitetut ”Drug of Choice” Decrowningilta sekä Reptile Riden hitti ”Mute” lähtivät bändiltä edelleen täysin vaivattomasti, vaikka kaikkien kolmen kappaleen edellisestä live-esityksestä oli varmuudella useampi vuosi aikaa. Kalliojärvi oli mikrofonin varressa silminnähden haltioissaan päästessään esittämään vanhoja biisejä pitkän tauon jälkeen, ja kitaristi/primus motor Ben Varon sekä basisti Pekka Johansson esiintyivät molemmat tottunein showmiehen elkein. Bändin tavallaan tuorein jäsen, kakkoskitaristi Masi Hukari otelautataiteili edeltäjänsä Silver Otsin soolot taidokkaasti ja paikoitellen hienosti varioiden, mutta bändin suurin virtuoosi istui edelleen rumpusetin takana; Suomen oma Gene Hoglan, Juhana Karlsson, tuskin tekee Kummelin Musacornerin progemuusikoiden tapaan elämässäänkään virheitä, musiikissa niitä ei ainakaan esiintynyt ensimmäistäkään.

Keikan settilista oli loistava sekoitus itsestäänselvää sekä todellisia yllätyksiä, sekä kuten aina suosikkibändien keikoilla, aivan liian lyhyt. Keikan alkupuolella käytiin kääntymässä ensimmäisellä levyllä, Wound Creationsilla, ”Distractin” sekä ”Other Fleshin” muodossa, joiden välissä käytiin jopa ensimmäisellä demolla asti, kun tuskin kovin montaa kertaa ikinä soitettu, debyyttilevyn Japani-painokselle bonukseksi päätynyt ”Metamorphosis” päästettiin ilmoille. Kakkoslevy Decrowning oli eniten edustettuna, kun ”Drug of Choicen” lisäksi settiin olivat päätyneet bändin omien sanojensa mukaan tuskin ikinä livenä soitettu ”Lacrimal Gland”, ”Denial 101”, allekirjoittaneen ehdoton suosikki ”Showdown” sekä lopetusraita ”Bleeder”. Reptile Rideltä soitettiin ”Nervasionin” ja ”Muten” lisäksi ”Snake Skin Saddle” sekä avausraita ”Leave Your Dead Behind”, johon keikka myös itseoikeutetusti loppui. Reptile Riden instrumentaali ”Apocalyptic Sci-fi Fun” pääsi mukaan outronauhana.

Encorea ei herunut, mikä oli totta kai harmi; vanhana fanina olisin totta kai halunnut kuulla ensimmäiseltä levyltä esimerkiksi ”Silent Renewalin”, ”The Last Roundin” tai jopa ”Nothing Dauntedin”. Jollain tavalla olisin odottanut myös Decrowningin nimiraidan olevan mukana, ja ”Tiebreaker” olisi myös ollut loistava lisä settiin. Millään tällä ei silti oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä ”Other Flesh” kuitenkin oli mukana – kävin katsomassa Amoralia vuonna 2007 Kouvolan Rytmi-Katissa, jossa biisi jäi soittamatta, koska tuonaikaisen basistin Erkki Silvennoisen korvannut tuuraaja ei vielä osannut sitä..

Kotiinlähdön koittaessa fiilis oli syystäkin ristiriitainen. Keikka oli loistava, enkä muista hetkiseen nähneeni millään Rocksin keikalla samanlaista hurmosta lavalla ja yleisössä, mutta samaan aikaan harmittaa, ettei tätä todennäköisesti ole enää ikinä mahdollista kokea uudestaan. Amoralin jäsenillä tuskin on yhtään sen seesteisempää: Niko Kalliojärven paluu bändiin oli selkeä piristysruiske, mutta ilmeisesti kuusijäsenisen yhtyeen jäsenten aikataulut olivat jatkuvasti niin päällekkäiset, ettei eteenpäin oltaisi voitu mennä täydellä teholla. Silti en voi ajattelematta, että lupaavan oloinen uusi nousu tyssää lopettamisen vuoksi lähtötelineisiin.

Päätös on kuitenkin tehty, minkä vuoksi tässä vaiheessa kiitän Amoralia siitä, että vuosina 2004-2007 Suomessa tehtiin kolme niin törkeän kovaa melodeath-levyä, sekä siitä, että sain olla tänä iltana taas hetkisen aikaa 18-vuotias. Eiköhän me vielä nähdä Tavastialla ensi tammikuussa!

Amoralin setti (todennäköisesti ei ihan järjestyksessä):
1. Nervasion
2. Drug of Choice
3. Mute
4. Distract
5. Metamorphosis
6. Lacrimal Gland
7. Other Flesh
8. Snake Skin Saddle
9. Denial 101
10. Showdown
11. Bleeder
12. Leave Your Dead Behind
Apocalyptic Sci-fi Fun (outro)

Teksti: Atte Valtonen | Ed: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS