40 WATT SUN w/ GRETEL’S MOONLIGHT MOTEL – Korjaamon Vintti, Helsinki, 26.11.2016 (suomeksi)

0
1688

Marraskuun lopussa koettiin pienimuotoinen spektaakkeli Korjaamon intiimillä Vintillä, kun brittiläinen doom metal –yhtye 40 Watt Sun saapui Suomeen juhlistamaan vastikään julkaistua Wider Than the Sky –kakkosalbumiaan. Bändin nokkamies Patrick Walker tunnetaan parhaiten edellisestä bändistään Warningista, joka ehti viisitoistavuotisen uransa aikana julkaista kaksi genren klassikoihin luettavaa albumia, The Strength to Dreamin (1999) sekä Watching from a Distancen (2006), ennen hajoamiastaan 2009, mistä eteenpäin Walker on tehnyt musiikkia 40 Watt Sun –nimen alla. Walkerin julkaisutahti ei ole ollut järin nopea viime vuosinakaan, sillä 40 Watt Sunin The Inside Room -debyytistä on ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta. Hyvää kuitenkin kannattaa odottaa, sillä vinyylinä kotimaisen Svart Recordsin kautta julkaistu Wider Than the Sky on aivan loistava doom metal –levy.

Read in English HERE!

 

Keikan lämmittelyaktiksi oli valikoitunut kouvolalainen, viime aikoina hyvässä nosteessa ollut Gretel’s Moonlight Motel. Keulahahmo Gretel Kiviojan sooloprojektina alkanut, mutta sittemmin viisihenkiseksi orkesteriksi kasvanut bändi on ehtinyt julkaista vasta I Am the Night -digi-EP:n (kuunneltavissa Soundcloudissa), mutta on jo ehtinyt heittää vaikuttavan määrän keikkoja pienempien ja suurempien kotimaisten nimien kanssa. Itselleni bändi oli ennalta tuttu vain nimen tasolla, mutta hommaahan täytyy selkeästi alkaa pitämään silmällä: Gretel’s Moonlight Motel soitti tukevan 45-minuuttisen garagehtavaa tunnelmointirockia. Bändin esiintyminen oli vähäeleisen itsevarmaa; ainoastaan kosketinsoittaja Niko heilui vintage-synansa takana jatkuvasti joka suuntaan kielisoittajien pitäessä omat paikkansa lavalla. Laulaja-kitaristi Gretelin toimintaa olisi mieluusti katsellut pidempäänkin, sillä neidin viipyilevä esiintyminen ja soitto oli valloittavaa seurattavaa.

Korjaamon Vintti oli keikkapaikkana bändille aavituksen brutaali, sillä lavaääni toistettiin ainoastaan kahdesta PA-kaiuttimesta, mikä sai pienessä tilassa soundit paikoitellen puuroutumaan. Valot pidettiin minimissä ilman etuspotteja, mikä toi bändin ja yleisön välille mukavaa hengitystilaa. Väkeä oli myös saapunut seuraamaan lämmittelijää mukavan kokoisesti, sillä paikka oli reilusti yli puolillaan jo Gretel’s Moonlight Motelin puolivälissä. Ihmettelen, jos bändiltä ei tule ensi vuoden aikana fyysistä julkaisua jonkin kotimaisen pienlevy-yhtiön kautta.

Gretel’s Moonlight Motelin jälkeen seurasi nykymittapuulla pitkä kolmen vartin tauko, ja olikin mukava siemailla väliajalla pari olutta normaalia verkkaisempaan tahtiin. Viimeistään roudaustauon alkaessa tuntui siltä, että Vintti alkoi olla täynnä, ja ilta saattoi hyvinkin olla ovelta loppuunmyyty. Kello yhdeltätoista Patrick Walker, William Spong sekä jo Warningissa vaikuttanut Christian Leitch nousivat lavalle raikuvien aplodien säestämänä, uuden levyn kakkosraita “Beyond You” lähti soimaan, ja seuraavan reilun tunnin ajan tunnelma oli harras kuin adventtikirkossa, kun jokainen yleisössä pysähtyi kuuntelemaan 40 Watt Sunin laahaavan hidasta, mutta pakahduttavan kaunista musiikkia, jota Walkerin riipivä lauluääni kuljetti eteenpäin.

Kahtakymmentä minuuttia – eli vain ”Beyond Youta” sekä ”Another Roomia” – myöhemmin Walker kiitteli yleisöä vuolaasti paikalletulosta ja ryhtyi vaihtamaan soitintaan sähkökitarasta elektroakustiseen. Lyhyeksi tarkoitettu vaihto venähti, kun elektroakkarin 9-volttinen paristo oli ilmeisesti kuollut ja turvonnut kitaran rungossa sen verran, että vanhaa paristoa kaivettiin ulos kitarasta sekä korvaavaa etsittiin noin viiden minuutin ajan. Walker ei ottanut asiasta yhtään stressiä, vaan totesi muina miehinä mikrofoniinsa ihanalla brittiaksentillaan ”trust me, this’ll be worth it!” Millä tahansa muulla metallikeikalla joku yleisöstä olisi kypsynyt ja alkanut huutelemaan lavalle, mutta tänään kellään ei ollut kiire minnekään. Lopulta kitara saatiin kuntoon, ja bändi pääsi aloittamaan uuden levyn päätösraita ”Marazionin”. Seuraavina soitettujen ”A Thousand Milesin” sekä ”Craven Roadin” jälkeen bändi vetäytyi lavan taakse, mutta palasi takaisin yleisön raivokkaan taputuksen säestämänä soittamaan vielä kaksi raitaa debyyttilevyltä: ”Carry Me Home” sekä ”Restless” päättivät keikan upeasti.

 

40 Watt Sun soitti lopulta ”vain” seitsemän kappaletta, mutta keikalla oli yhteismittaa lähemmäs puolitoista tuntia – bändin soittaessa ajantaju katosi täysin. Tunnelma oli erittäin intiimi läpi keikan, ja paikalla oli selkeästi pitkän linjan faneja ja asianharrastajia. Vintti oli keikkapaikkana täydellinen tällaiselle esiintymiselle, sillä kitaran, basson ja rumpujen muodostama äänimaisema ei vaadi monimutkaista miksausta, ja Gretel’s Moonlight Moteliin verrattuna tilan meluaste olikin selkeästi vähäisempi. Visuaalisesti keikka oli sangen koruton: valoista käytettiin pelkästään staattisia spottivaloja, ja keikan aikana näytetyt videotykiltä toistetut taustapätkät olivat monotonisia, mutta toivat tilanteeseen hienosti syvyyttä.

40 Watt Sun maalasi äärimmäisen tyylitietoisesti harmaan eri sävyillä, tuoden todella paljon väriä ja valoa tihkusateiseen pimeään loppusyksyyn. Todella hieno ilta!

Setti:
1. Beyond You
2. Another Room
3. Marazion
4. A Thousand Miles
5. Craven Road

Encore:
6. Carry Me Home
7. Restless

Ed: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS