(2019) Opeth: In Cauda Venenum (suomeksi)

0
160

Artisti: Opeth
Albumi: In Cauda Venenum
Julkaisupäivä: 27.09.2019
Levy-yhtiö: Moderbolaget/Nuclear Blast

 

Lähes 30 vuotta kestäneen uran jälkeen Opeth ei ole mikään outo nimi progressiivisen metallin ja rockin ystäville, ja jokaisen uuden albumin julkaisu on odotettu tapahtuma progeyhteisössä. Opethin 13. opus, In Cauda Venenum – julkaistu 27. syyskuuta 2019 bändin oman Moderbolaget-merkin ja Nuclear Blastin kautta – on kuitenkin erityinen, sillä bändi on ensimmäistä kertaa levyttänyt albumin ruotsiksi. Vaikka levy on tarjolla myös englanniksi, päätin arvostella ruotsinkielisen version, sillä nokkamies Mikael Åkerfeldtin mukaan se edustaa hänen alkuperäistä visiotaan, ja hän äänitti sen laulut ensin.

Read in English HERE!
Kuuntele albumi Spotifyssa:

Sorceress (2016) oli hyvin miellyttävää kuunneltavaa – lukuun ottamatta ylettömän bassovoittoista miksaustaan, joka alkoi vaivata saatuani albumin CD-muodossa – mutta aloin hiljalleen toivoa, että Opeth sekoittaisi pakkaansa hieman uusiksi paikoilleen jämähtämisen välttämiseksi. Sorceressin viimeisen lauletun kappaleen, “Eran”, kertosäkeessä Åkerfeldt lauloi “The end of an era / One starts anew” ja vuonna 2018 bändi julkaisi livetaltiointi Garden of Titansin, joten kolmen samanhenkisen albumin jälkeen vaikutti siltä, että bändi oli vedenjakajan äärellä, ja In Cauda Venenum vahvistaa tämän odotuksen todeksi.

Jo introraita “Livets trädgård” hätkähdyttää kuoroineen ja pulputtavine syntikoineen ja johdattelee suoraan “Svekets prinsin” pariin. Vaikka Mikael Åkerfeldtin puhdas laulu onkin monipuolistunut Opethin myöhemmillä levyillä, äidinkielellään laulaminen vaikuttaa kaivaneen hänestä esiin vielä yhden vaihteen intohimoa lisää, sen verran raivokasta raspilaulua biisissä kuullaan. Loppua kohti kuolonmetallin ystävätkin saavat pikkiriikkisen myönnytyksen eräänlaisen puolimurahduksen muodossa. Opethin mittapuulla yllättävän popahtava, mutta upea balladi “Minnets yta” sen sijaan sisältää hyvin hempeää laulua, joskin voimallisessa kertosäkeessä Åkerfeldt päästelee jälleen menemään täysin palkein. Fredrik Åkesson on niin ikään liekeissä ja tarjoilee loppuun hienon soolon, mikä saa minut näkemään tämän biisin Opethin vastineena entisen tuottajansa Steven Wilsonin “Drive Homelle”.

“Charlatan” kuulostaa Opethin näkemykseltä djentistä, sillä Åkerfeldt ja Åkesson soittavat särön läpi vedetyillä 6-kielisillä bassoilla kitaroiden sijaan. Tämä vintagen ja modernin sekoitus kuulostaa siistiltä, vaikka Sorceressin nimibiisi hoitikin junttapuolen mielestäni hieman onnistuneemmin. “Banemannen” on kenties Opethin jazzahtavin biisi koskaan, joten se jakanee mielipiteitä jonkin verran, mutta se on kuitenkin melko synkkä eikä fuusiopainotteinen kuten Opethin useimmat viimeaikaiset pyörähdykset jazzin maailmaan. Aluksi en ollut varma, oliko Åkerfeldtin lauleskelu lopun kitaramelodian mukana ärsyttävää vai tarttuvaa, mutta useiden kuuntelujen jälkeen kallistun jälkimmäiseen suuntaan.

Tarttuvuudesta puheen ollen, “Ingen sanning är allas” sisältää bändin historian tarttuvimpiin lukeutuvia melodioita ja huomasin hyräileväni “Hjärtat vet vad handen görin” säkeistöjen mukana jo parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen, joten albumin melodiapuoli ei jätä kylmäksi. Klassista Opeth-synkistelyä on myös mukana, ja etenkin “De närmast sörjande” kuulostaa kuin se olisi voinut sopia Watershedille (2008). “Kontinuerlig driftin” viimeiset pari minuuttia taas muistuttavat Damnationin (2003) melankoliasta, ja jouset kaunistuttavat biisiä entisestään. “Allting tar slut” päättää albumin eeppisesti isoine koskettimineen ja kitaroineen sekä huimine lauluineen, ollen heittämällä Opethin huikein lopetuskappale sitten “Hex Omegan”, vaikka feidauslopetus onkin hieman ärsyttävä ratkaisu.

 

Vaikka In Cauda Venenum on koostettu samanlaisista aineksista – proge, metalli, folk, jazz – kuin kolme edeltäjäänsä, ruotsinkieliset sanoitukset ja erinäiset uudet nyanssit ja yksityiskohdat musiikissa saavat sen tuntumaan tuoreelta, ja siksi kutsuisin tätä uuden Opethin Ghost Reveriesiksi (2005), sillä kyseinen albumi aikoinaan hioi huippuunsa Opethin perinteisen soundin, tuoden samalla kosketinsoittimet mukaan täysivaltaisena soittimena. Tämä levy tuntuu monipuolisuudestaan huolimatta yhtenäisemmältä kokonaisuudelta kuin edelliset “Newpeth”-albumit, jotka sinkoilivat tyylillisesti sinne tänne musiikillisesti, ja toistuva puhesamplejen käyttö kautta albumin tuo sille jatkumoa ja konseptimaisen tunnelman. Myös tuotanto tuntuu nostaneen rimaa, ja tuplabasarit jopa erottuvat tällä kertaa, mitä ei voi sanoa esimerkiksi Heritagesta (2011). Aika näyttää miten In Cauda Venenum pärjää vertailussa Opethin muulle tuotannolle uutuudenviehätyksen hiivuttua, mutta voin varmuudella sanoa sen olevan yksi tämän vuoden parhaista levyistä ja ruotsalaisten paras tuotos sitten Watershedin, vaikka pidin myös edellisistä kolmesta levystä.

Arvosana: 9/10, 4½ tähteä

Kappalelista:
1.Livets trädgård
2.Svekets prins
3.Hjärtat vet vad handen gör
4.De närmaste sörjande
5.Minnets yta
6.Charlatan
7.Ingen sanning är allas
8.Banemannen
9.Kontinuerlig drift
10.Allting tar slut

 

Comments

comments

NO COMMENTS