(2019) Avatarium: The Fire I Long for (suomeksi)

0
141

Artisti: Avatarium
Albumi: The Fire I Long For
Julkaisupäivä: 22.11.2019
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Doom metalia ja psykedeliaa yhdistelevä ruotsalainen Avatarium on alusta lähtien puskenut ulos levyjä tasaisesti kahden vuoden välein, ja marraskuun 22. päivänä 2019 päivänvalon näki albumi #4, The Fire I Long for. Valtaosa materiaalista on ensimmäistä kertaa tullut kitaristi Marcus Jidelliltä ja laulaja Jennie-Ann Smithiltä, kun taas entinen pääsäveltäjä, Candlemass-legenda Leif Edling on osallistunut kirjoitustalkoisiin vain kolmen kappaleen verran, ja näin ollen oli mielenkiintoista nähdä, mitä tämä muutos saisi aikaan bändin soundissa.

Read in English HERE!
Kuuntele Spotifyssa:

 

“Voices” avaa albumin fuzz-pitoisella doom-riffillä, ja Jennie-Ann Smith on laulullisesti liekeissä jo heti kättelyssä. Kosketinsoittaja Rickard Nilsson on niin ikään iskussa: hänen pianonsa tuo kertosäkeeseen goottimaista tunnelmaa, ja hänen urkusoolonsa on suorastaan raivokas. Sinkkubiisi “Rubicon” on vahva keskitempoinen kappale, jossa on 70-luvun henkeä ja kertosäe, joka jää helposti soimaan päähän (teitä on varoitettu!), mutta väliosassa on myös mielenkiintoinen tunnelmanvaihdos. Toinen huippuveto on vauhdikkaasti rokkaava “Shake That Demon”, jonka voisi kuvitella jopa menestyvän hyvin rokkiradiossa.

Levyn yhdeksästä biisistä kolme on yllättäen balladeja, mutta jokainen niistä on omalla tavallaan hyvä. Nimikkoraita on voimaballadi, jolla kuullaan Marcus Jidellin upeaa slidekitaratyöskentelyä, ja kertosäe on kuin melankolisempi versio John Denverin “Annie’s Songista”, joka meikäläisittäin tunnetaan myös Freemanin ja Ville Valon tulkitsemana nimellä “Olet mun kaikuluotain”. “Lay Me Down” yllättää americana-vaikutteillaan, ja lopetusbiisi “Stars They Move” on riisuttu pianoballadi, jossa Jennie-Ann Smithin erinomainen ääni pääsee oikeuksiinsa. Valitettavasti levyn jäljellä oleva kolmannes ei yllä edellä mainittujen kappaleiden tasolle – “Porcelain Skull” on hieman liian kaavamainen mainiosta kertosäkeestään huolimatta, “Great Beyond” junnaa jättämättä sen kummoisempaa vaikutelmaa, ja “Epitaph of Heroes” kuulostaa kahdelta yhteen pikaliimatulta kappaleelta, sillä sen väliosa tuntuu niin erilaiselta muuhun biisiin nähden. Tämä kömpelö siirtymä tuo mieleen “Medusa Childin”, joka oli mielestäni edellisen levyn heikoin lenkki.

 

The Fire I Long for jättää ristiriitaisen vaikutelman: useimmat yksittäiset biisit ovat hyviä, mutta levy ei solju luonnollisesti kokonaisuutena. Kolme balladia on hieman liikaa yhdeksän kappaleen albumilla, ja havaitsen myös tyylillistä kahnausta Jidellin ja Smithin kappaleiden kuten “Lay Me Down” ja “Shake That Demon”, jotka vievät bändiä uusiin suuntiin, sekä Leif Edlingin perinteisempien Avatarium-biisien välillä. Kaikki kunnia Edlingille, joka alkujaan perusti bändin, mutta levyn tyylillisen jatkumon ja bändin identiteetin vakiintumisen kannalta olisi ehkä ollut parempi, jos Avatarium olisi jatkanut ilman hänen panostaan, sillä nyt bändi tuntuu jongleeraavan liian monilla elementeillä samanaikaisesti.

Toinen vaivaava asia on tukkoinen masterointi, sillä vaikka levy on suhteellisen lyhyt 44 minuutin kestossaan, sen kuuntelu käy korville väsyttäväksi. Hyvä esimerkki tästä on “Rubiconin” kertosäe, jossa kitarat kuulostavat ikävän raastavilta alhaisellakin äänenvoimakkuudella kuunneltuina. Lisäksi rumpusoundit ovat kummallisen epätasaiset, sillä “Voicesissa” virveli kuulostaa demomaiselta ja kolisevalta (joskaan ei yhtä ärsyttävältä kuin Metallican St. Angerilla), kun taas lopun levyn ajan se on melko normaali. Nämä biisien väliset soundierot vahvistavat albumin hajanaisuutta, ja The Fire I Long foria kuunnellessa en voi kuin ihmetellä, mitä tapahtui Hurricanes and Halosin lämpimälle, mutta voimalliselle tuotannolle.

 

Toisin kuin aiemmat Avatarium-albumit, The Fire I Long for vaikuttaa enemmän siirtymävaiheelta ja välityöltä kuin itsevarmalta askeleelta eteenpäin. Monipuolisuus on tähän asti ollut yksi Avatariumin vahvuuksista, mutta tällä kertaa säveltäjien erilaisten tyylien takia lopputulos kurkottelee liian moneen suuntaan ja käteen jää vahvan kokonaisuuden sijaan pelkkä nippu biisejä. Levyn otsikko on ironisen osuva, sillä materiaali on suurelta osin hyvää, mutta albumi jättää silti kaipaamaan jotain lopullista kipinää, joka kokoaisi palaset yhteen ja nostaisi sen ylös mukiinmenevien osastolta.

Arvosana: 6½/10, 3 tähteä

Kappalelista:
1. Voices
2. Rubicon
3. Lay Me Down
4. Porcelain Skull
5. Shake That Demon
6. Great Beyond
7. The Fire I Long for
8. Epitaph of Heroes
9. Stars They Move

 

 

Comments

comments

NO COMMENTS