(2018) Riverside: Wasteland (suomeksi)

0
642

Artisti: Riverside
Albumi: Wasteland
Julkaisupäivä: 28.09.2018
Levy-yhtiö: Inside Out

 

Kuten sivuillamme on mainittu aiemminkin, Puolan progeylpeys Riverside menetti kitaristinsa Piotr Grudzińskin traagisesti vuonna 2016. Bändin muut jäsenet viimeistelivät ja julkaisivat ambient-kokoelma Eye of the Soundscapen myöhemmin samana vuonna kunnianosoituksena menehtyneelle bänditoverilleen, mutta Wasteland (julkaistu 28. syyskuuta 2018) on ensimmäinen täyspitkä Riverside-albumi ilman häntä – basisti-laulaja Mariusz Duda vastasi suurimmasta osasta kitaroita ja kiertuejäsen Maciej Meller soitti levylle muutaman soolon. Odotin jännityksellä, miten bändi pärjäisi ilman Grudzińskin mainiota soittoa, mutta koska henkilökohtaisessa elämässäni oli meneillään kaikenlaista ja albumi vaati paljon aikaa avautuakseen kunnolla, en ollut valmis arvioimaan sitä ennen kuin nyt, hieman yli vuosi levyn julkaisun jälkeen ja pohjustaen 29. marraskuuta 2019 ilmestyvää erikoispainosta.

Read in English HERE!
Kuuntele albumi Spotifyssa:

 

Ennen albumin julkaisua Mariusz Duda oli puhunut sen sisältävän raskasta materiaalia, mutta toista Anno Domini High Definitionia (2009) odottaneet joutuivat lopulta pettymään. Wasteland on hieman kahta edeltäjäänsä raskaampi, mutta siltä löytyy myös paljon balladimaisia ja hitaita kappaleita sekä folk-elementtejä, jotka tuovat mieleen Dudan Lunatic Soul -sooloprojektin, eikä sillä kuulla aggressiivista huutolaulua ollenkaan. Levyn raskaus tuleekin enemmän sen post-apokalyptisesta teemasta kuin itse musiikista. Albumi alkaa ja päättyy kuin Second Life Syndrome (2005), jonka ensimmäinen raita oli “After” ja viimeinen “Before”, sillä Wastelandin avaa lähes kokonaan a cappellana laulettu “The Day After” ja päättää kaunis pianoballadi “The Night Before”. Ensimmäinen kunnollinen biisi on riffivetoinen “Acid Rain”, joka esittelee albumin maailman hyvin ja huipentuu tarttuvaan lauluosuuteen, joka kuulostaa kuin se olisi luotu yhteislauluhetkeksi keikoille. “Vale of Tears” jatkaa lähes musemaisella introriffillä ja oli rokkaavuudessaan oiva valinta ensimmäiseksi singleksi, mutta tämän jälkeen albumi rauhoittuu. “Guardian Angel” on perinteinen Riverside-balladi, mutta Duda laulaa matalan puhemaisella tyylillä, joka tuo mieleen Pink Floydin Roger Watersin. Hän käyttää samaa tyyliä onnistuneesti eeppisellä nimiraidalla, joka tasapainottelee folkin ja raskaan rockin välillä ja tuo tunnelmallaan hienosti mieleen lännenelokuvat.

“Lament” on lempikappaleeni ja todella tavoittaa post-apokalyptisen tunnelman, josta Duda puhui haastatteluissa, ja kappale kuulostaa hitaudessaan lähes doom metalilta. Biisin loppua tehostavat kauniit jouset, ja kertosäkeen surumielinen anomus (“Father will you take and save me from my fate?”) jää päähän kummittelemaan. Toinen kohokohta on semiakustinen “River Down Below”, joka onnistuu olemaan surullisista sanoistaan huolimatta jopa tunnelmaa nostattava ja päättyy Maciej Mellerin upeaan kitarasooloon. Wasteland-kiertueella biisi on toiminut keikkojen lopetuksena, ja se palvelee kyseistä tarkoitusta hienosti. 9½-minuuttinen instrumentaali “The Struggle for Survival” on sen sijaan huti ja katkaisee levyn flow’n sen jälkipuolella. Sen epäkiinnostava riffittely ei oikeuta sen kestoa, eikä se ole musiikillisesti yhtä mukaansatempaava kuin kahden ensimmäisen albumi “Reality Dream” -instrumentaalit.

 

Wastelandia oli aluksi vaikea sisäistää: albumi kuulosti kolkolta ja Dudan korkeamman rekisterin ja Grudzińskin tunnepitoisten kitaraliidien puutteen vuoksi siltä tuntui puuttuvan Riversiden aiemman tuotannon vahvan tunteikkaat kohokohdat. Hämmästyttävää kyllä, oltuani levystä erossa jonkin aikaa laitoin sen eräänä päivänä jälleen soimaan ja yhtäkkiä kaikki tuntui käyvän järkeen. Vaikka kaipaankin sydäntäriipaisevia hetkiä, jotka saivat minut rakastumaan bändiin, Wasteland on tunteikas erilaisella, pohdiskelevammalla tavalla. En ole kuitenkaan vieläkään lämmennyt “The Struggle for Survivalille”, ja mielestäni “Acid Rainin” tai “Vale of Tearsin” kaltainen energisempi laulettu kappale sen paikalla olisi tehnyt terää kappalelistalle. Lisäksi useimpien biisien kuuleminen livenä viime huhtikuussa sai minut tajuamaan, että tuotanto hieman latistaa musiikkia eikä paljasta sävellysten täyttä voimaa. Vaikka maanläheisempi soundi toimi parilla edellisellä levyllä, Wasteland kuulostaa hieman liian riisutulta ja olisi voinut hyötyä Riversiden varhaistuotannon tyylisistä, iskevämmistä soundeista.

Wasteland muistuttaa minua Rushin Vapor Trailsista (2002), joka oli ensimmäinen albumi, jonka kanadalaiskolmikko teki Neil Peartin menetettyä tyttärensä ja vaimonsa, mikä laittoi trion uran jäihin pariksi vuodeksi, ja sai ilmestyessään kritiikkiä äänekkään särisevistä soundeistaan (jotka bändi sittemmin korjasi uudelleenmiksatulla versiolla). Kuten Vapor Trails, joka on mielestäni yksi Rushin heikoimmista albumeista, koska siltä tuntuu puuttuvan bändin perinteisesti vahva melodiantaju, Wasteland tullaan tuskin muistamaan Riversiden uran tähtihetkenä, mutta sillä on kuitenkin ansaittu paikkansa bändin historiassa albumina, joka toi sen takaisin eloon musertavan menetyksen jälkeen.

Arvosana: 7½/10, 3½ tähteä

Tracklist:
1. The Day After
2. Acid Rain
3. Vale of Tears
4. Guardian Angel
5. Lament
6. The Struggle for Survival
7. River Down Below
8. Wasteland
9. The Night Before

Comments

comments

NO COMMENTS