Artisti: Long Distance Calling
Albumi: Boundless
Julkaisupäivä: 02.02.2018
Levy-yhtiö: Inside Out Music
Saksalainen Long Distance Calling on entuudestaan nimenä tuttu, sillä Katatonian Jonas Renkse ja Anatheman Vincent Cavanagh ovat vierailleet sen levyillä, mutten ole koskaan syventynyt bändin tuotantoon sen kummemmin. Tiesin kyseessä olevan instrumentaalibändin, mutten ollut tietoinen siitä, että parilla edellisellä albumilla bändissä vaikutti vakituinen solisti (Martin Fischer vuoden 2013 The Flood Insidella ja Petter Carlsen vuoden 2016 Tripsillä). Boundless on kuitenkin paluu perusasioiden äärelle eikä sisällä lainkaan laulua, joten tutustuminen bändiin sen syvintä olemusta esittelevän levyn kautta ei vaikuta hullummalta ajatukselta.
Kuuntele Spotifysta alla:
Boundless alkaa näyttävällä sisääntulolla, sillä sen pisin raita “Out There” saa kunnian toimia pelinavauksena ja ilmentää, mitä levyn peruspalikat ovat: monipuolisia rytmejä, ronskia riffittelyä, tummia äänimaisemia ja melko yksinkertaista, mutta luovaa soitantaa. Omalaatuisen lisäsäväyksensä keitokseen tuo slide-kitara – kuka väitti, ettei tämä toimisi metallissa? Raskain ja suoraviivaisin biisi, “Ascending”, alkaa intensiivisellä poljennolla, flirttailee Toolin kanssa väliosassa ja huipentuu hienoon outroon. “In the Clouds” muistelee 80-luvun taidepoppia ambient-koskettimineen ja perkussiosoundeineen, mutta tilaa jää myös tyylikkäälle wah wah -kitaralle ja mojovalle annokselle raskaampaa menoa. Metalliriffit kokonaan paitsioon sysäävä “Like a River” on tyyliltään irtiotto muusta levystä, hehkuen länkkärifilmien sielunmaisemaa. U2-maisen heleät delay-kitarat, viulut ja torvi(?)soundit saattelevat oikeaan tunnelmaan, ja varsinkin Janosch Rathmerin rummutus on upeaa. Vaikka kyseessä onkin poikkeama, biisi on suosikkini koko levyltä ainutlaatuisuudensa vuoksi – tällaista tyylien sekoitusta ei kuule ihan joka päivä!
“The Far Side” alkaa Fates Warningin “Onea” muistuttavalla riffillä, mutta on tempoltaan hillitympi. Väliosan avaruussyntikat ja lopun tarttuva tapping-riffi ovat kappaleen huippukohtia. “On the Verge” esittelee koneellisia soundeja ja päättyy sinfoniseen kliimaksiin – välissä kuullaan myös Jan Hoffmannin mielikuvituksekasta bassottelua. “Weightless” edustaa nimensä mukaisesti levyn hidasta ja rauhallista puolta ja sisältää sielukkaan melodista kitarasooloilua. Päätösraitana toimiva “Skydivers” ei ihan yllä muiden tasolle ja tuntuu hieman parin ensimmäisen biisin tyylin toistolta, muttei ole kuitenkaan huono lopetus, sillä sen aggressiivinen ja nopea kohta erottuu mieleenpainuvana hetkenä.
Kuten otsikko antaa ymmärtää, Boundless ei pysyttele minkään tietyn lokeron rajoissa – yksi instrumentaalimusiikin etu piileekin juuri siinä, ettei kappaleiden tarvitse seurata perinteisiä kaavoja. Vaikka joissain kohdissa voisi kuvitella laulun toimivan musiikin päällä, sitä ei juurikaan kaipaa, eivätkä biisit tunnu epätäydellisiltä ilman sitä, vaikka onkin hauskaa hyräillä musiikin mukana ja kehitellä omia melodioita sekaan. Promokuvissa ja levyn kannessa bändin jäsenet kulkevat vuoristossa, mikä on oiva vertauskuva itse kappaleille: ne ovat pieniä vaelluksia nousuineen ja laskuineen, mutta ryhmä ei missään vaiheessa harhaudu reitiltään. Tämä on post-metallia parhaimmillaan ja hieno avaus levyvuodelle!
Arvosana: 8½/10, 4 tähteä
Kappalelista:
1. Out There
2. Ascending
3. In the Clouds
4. Like a River
5. The Far Side
6. On the Verge
7. Weightless
8. Skydivers.
