(2018) Gleb Kolyadin: Gleb Kolyadin (suomeksi)

0
358

Artisti: Gleb Kolyadin
Albumi: Gleb Kolyadin
Julkaisupäivä: 23.02.2018
Levy-yhtiö: Kscope

 

Gleb Kolyadin tunnetaan pianistina ja toisena puoliskona venäläisessä iamthemorning-duossa, johon kuuluu myös laulaja Marjana Semkina. Kolmen yhteisen albumin jälkeen Kolyadin on vihdoin tehnyt omaa nimeään kantavan soolodebyytin, jolla vierailee lukuisia tuttuja nimiä progressiivisen rockin piireistä. Hänen alkuperäinen albumia varten luotu Indiegogo-kampanjansa ei saavuttanut maaliaan, mutta Kscope pelasti päivän ja julkaisi levyn.

Olen kuullut iamthemorningin viimeisimmän albumin, Lighthousen (2016), jonka sekoitus klassista pianoa, monimutkaisia rytmejä ja Semkinan upeaa laulua on hyvin mielenkiintoinen. Näin ollen päätin tarkastaa Kolyadinin soolotuotoksen nähdäkseni, mihin mies pystyy ilman laulajatarpariaan.

Kuuntele levy Spotifysta tästä:

 

Kolyadinin albumi on luonnollisesti suurelta osin instrumentaaliteos. Rummuissa on Porcupine Treen Gavin Harrison (joka soitti myös edellä mainitulla Lighthousella) ja bassossa Steven Wilsonin yhtyeestä tuttu Nick Beggs, ja tämä kaksikko luo hienon pohjan itse päätähden virtuoosimaiselle pianonsoitolle. Todennäköisesti juuri vahvan instrumentaalisuuden vuoksi musiikissa on enemmän fuusiojazz-vivahteita kuin iamthemorningin tuotannossa. Ne kuuluvat kenties vahvimmin leikittelevällä avausraidalla “Insight” ja groovaavassa “The Roomissa”, joista molemmissa soittaa niin ikään Steven Wilsonin kanssa työskennellyt saksofonisti Theo Travis. Dream Theaterin kosketinsoittaja Jordan Rudess esiintyy levyllä myös, ja hänen välittömästi tunnistettava liidisoundinsa ja Beggsin matala bassottelu lisäävät modernin säväyksen “Storytelleriin”.

Laulajina albumilla on mukana Antimatterin Mick Moss ja Marillionin Steve Hogarth. Mossin laulama “Astral Architecture” on yksi albumin kohokohdista, ja on jännää kuulla miehen ääntä hieman erilaisessa ympäristössä, sillä hänen pääbändinsä musiikki tapaa olla melko kitaravetoista, ja hänen äänensä täydentää Kolyadinin pianoa hyvin. Hogarthin osuus “Confluencessa” rajoittuu puheosuuteen, mutta “The Best of Days” on hyvä päätöskappale, ja hänen uniikit laulumelodiansa toimivat mukavasti musiikin päällä. Erilaisten laulajien hyödyntäminen myös saa huomaamaan, miten heidän lähestymistapansa eroavat toisistaan: Mossin hillitty tulkinta sulautuu musiikkiin, eikä hän yritä kiinnittää huomiota itseensä, kun taas Hogarthin voimallinen laulu on enemmän keskipisteessä, ja hän käyttää tilansa tehokkaasti.

Albumin sisällä kuullaan toistuvia teemoja, sillä “Kaleidoscope” (hatunnosto levy-yhtiölle?) tarjoaa nopeamman ja jazzahtavamman version “White Dawnin” kauniista päämelodiasta. “Eidolon” ja “Into the Void” (kyseessä ei ole Black Sabbath -cover) muodostavat samankaltaisen parin, jossa edellä mainittu toimii hiljaisempana johdantona jälkimmäiseen. Kaikki valinnat kappalelistassa eivät kuitenkaan toimi: “Constellation / The Bell” haiskahtaa täyderaidalta oopperalauluineen, kun taas “Echo / Sigh / Strand” ja “Penrose Stairs” omaavat samankaltaiset crescendo-lopetukset ja ovat vieläpä kappalejärjestyksessä peräkkäin, mikä saa albumin hieman puuroutumaan tässä vaiheessa.

 

Gleb Kolyadin on kiistatta lahjakas pianisti ja säveltäjä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän vierailijoilla varustetuista raidoista ja lyhyistä ja rauhallisista kappaleista kuin intensiivisemmistä sävellyksistä, joissa on paljon nopeita pianojuoksutuksia. Vaikka uskon Venäjän virtuoosin olevan parhaimmillaan työskennellessään Semkinan kanssa pääprojektissaan, “Insightin” kaltaiset kappaleet ovat pakollinen lisäys jazzahtavaa materiaalia sisältävälle chillailusoittolistalleni.

Arvosana: 7½/10, 3½ tähteä

Kappalelista:
1. Insight
2. Astral Architecture
3. White Dawn
4. Kaleidoscope
5. Eidolon
6. Into the Void
7. The Room
8. Confluence
9. Constellation the Bell
10. Echo Sigh Strand
11. Penrose Stairs
12. Storyteller
13. The Best of Days

Comments

comments

NO COMMENTS