(2017) Grave Pleasures: Motherblood (suomeksi)

0
626

Artisti: Grave Pleasures
Albumi: Motherblood
Julkaisupäivä: 29.09.2017
Levy-yhtiö: Century Media

 

Goottirock/post-punk -poppoo Grave Pleasuresista on ilmeisesti tullut jonkinlainen kulttinimi, sillä muistan nähneeni sen (sekä bändin edellisen inkarnaation Beastmilkin) mainittuna lukuisien lehtien ja nettijulkaisujen sivuilla, monesti mairittelevassa valossa. Kaikesta hypestä huolimatta minulla on vain hämäriä muistikuvia siitä, että olisin kuullut bändiltä yksi tai kaksi biisiä tähän mennessä, mistä päättelen etteivät ne jättäneet järin vahvaa vaikutelmaa. Päätin kuitenkin tarttua helsinkiläisten toiseen tuotokseen (kolmanteen jos Beastmilkin Climax vuodelta 2013 lasketaan) Motherbloodiin, vuoden 2015 Dreamcrashin seuraajaan.

 

Pikainen katsaus kappaleiden otsikoihin – “Joy Through Death”, “Laughing Abyss”, “Deadenders” – kertoo, millaisesta musiikista on kyse. Synkistely on pelin nimi, ja Joy Divisionin, The Curen ja Killing Joken kaltaisten bändien vaikutus paistaa läpi, varsinkin Mat McNerneyn laulussa. Musiikissa on kuitenkin myös misfitsmäisen punkahtavaa ja rokkaavaa särmää, mikä tekee siitä perverssin pirteää, mikä heijastuu myös bändin nimessä – kuin apokalyptisissa reiveissä olisi. Painokas avausraita “Infatuation Overkill” edustaa tätä kaksijakoisuutta hyvin ja syöksyy suoraan tositoimiin. Suosikkiavausbiisini joko kasvavat hiljalleen tai lähtevät pamahtaen käyntiin, ja tämä ralli edustaa vahvasti jälkimmäistä koulukuntaa. Ongelmana on se, että useimmat biisit seuraavat pitkälti samaa kaavaa – tummasävyistä ja enemmän tai vähemmän nopeatempoista musiikkia kohtalokkaalla laululla – ja sen seurauksena sulautuvat yhteen samankaltaisten tempojen ja tunnelmien vuoksi.

Jotkin kappaleet erottuvat edukseen: “Atomic Christ” rikkoo monotoniaa kauhuleffamaisella pitkällä introllaan ja on hyvin tehty tuomiopäivän yhteislaulu, kun taas “Falling for an Atom Bomb” on niin groovaava, että se saa taatusti goottinaiset keikuttelemaan vartaloitaan tanssilattialla, ja “Mind Intruderin” jyräävä bassolinja ja komppi sekä tarttuvat melodiat jäävät mieleen. Kaipaan kuitenkin edes yhtä hitaampaa ja hautovampaa kappaletta, sillä – käyttääkseni The Cure -vertausta – arvelen, että bändi pystyisi onnistuneesti tekemään oman “The Drowning Maninsa” tai “Faithinsa”, jos tahdin hidastaminen edes parin minuutin ajaksi ei hirvittäisi niin paljon. Suurempi vaihtelu näet tekisi myös nopeiden rallien tehosta paljon voimakkaamman. Lisäksi levyllä on yksi ärsyttävä yksityiskohta, sillä “Joy Through Deathin” kertosäkeessä laulu kuulostaa olevan hieman epätahdissa muihin soittimiin nähden, mutta kenties tämä on vain tietoinen tyylikeino?

 

On ihailtavaa, että Motherblood onnistuu synkistelemään ja rokkaamaan samanaikaisesti, mutta loppupeleissä Grave Pleasures jää hieman kaavamaiseksi yhden tempun poniksi. Sen sijaan, että kyseessä olisi kiehtovan tumma trilleri, joka suorastaan tarttuu käteen ja pakottaa katsomaan loppuun asti, käsillä on sairaalan odotushuoneen tv:ssä taustalla pyörivä mustavalkofilmi, joka on lievästi mielenkiintoinen, muttei mitään pakollista katsottavaa. Motherbloodin yksipuolisuus ei mene yli hilseen albumin ytimekkään keston ansiosta, eikä yksikään biisi ole varsinaisesti huono, mutta suuri osa levystä vain lipuu ohi tekemättä sen kummempaa vaikutelmaa kuin “ok, mutten välttämättä kuuntelisi toistamiseen”. Ehkä bändiä ympäröivä hype vaikutti pettymykseeni, mutta näköjään alkuperäinen ensivaikutelmani sen musiikin unohdettavuudesta ei ollut täysin tuulesta temmattu. Pakkoa sanoa, että olen kuullut samanhenkistä mutta parempaa musiikkia muiden – niin 80-luvun isojen nimien kuin joidenkin tämänhetkisten underground-yhtyeiden – tekemänä, ja taidan jatkossakin tyytyä noihin bändeihin.

Arvosana: 6½/10, 3 tähteä

Kappalelista:
1. Infatuation Overkill
2. Doomsday Rainbows
3. Be My Hiroshima
4. Joy Through Death
5. Mind Intruder
6. Laughing Abyss
7. Falling for an Atom Bomb
8. Atomic Christ
9. Deadenders
10. Haunted Afterlife

Comments

comments

NO COMMENTS