(2017) DOOM SIDE OF THE MOON: Doom Side of the Moon (suomeksi)

0
532

Artisti: Doom Side of the Moon
Albumi: Doom Side of the Moon
Julkaisupäivä: 08.12.2017
Levy-yhtiö: Music Theories Recordings

 

Pink Floydin The Dark Side of the Moon (1973) on yhtenä populaarimusiikin kaanonin ikonisimmista teoksista ollut monenlaisessa cover-käsittelyssä – esimerkkityyleinä mainittakoon reggae, a cappella ja bluegrass. The Swordin kitaristi Kyle Shutt on viimeisin muusikko, joka on antanut hyväksyvän nyökkäyksensä albumille, julkaisemalla Doom Side of the Moonin, joka näkee päivänvalon Euroopassa 8. joulukuuta. Kuten otsikko antaa ymmärtää, doom/stoner metal on homman nimi, ja Shutt on koonnut projektia varten kokoonpanon, johon kuuluvat hänen Sword-bänditoveriensa Bryan Richien (basso) ja Santiago Vela III:n (rummut) lisäksi laulaja Alex Marrero, kosketinsoittaja Joe Cornetti ja saksofonisti Jason Frey. Shuttin mukaan hän sai idean levystä ollessaan pilvessä ja halutessaan kuulla metalliversion “Timesta”. Onko siis kyseessä vain yksi päihteiden vaikutuksesta syntynyt hirveä aivopieru vai neronleimaus?

 

Suuresti rakastamansa albumin cover-version arvosteleminen voi olla hankalaa, sillä on helppoa heittäytyä suojelevaiseksi ja inhota pienimpiäkin muutoksia, mutta Pink Floydin 70-luvun klassikoiden fanittamisestani huolimatta päätin kuunnella levyn avoimin mielin. Onneksi Doom Side of the Moonin vaihtelevuus on mieluisa yllätys, sillä Shutt ja kumppanit eivät tyydy vain soittamaan biisejä läpi hitaammalla tempolla ja lisäsäröllä. Esimerkiksi “Breathe” on tässä yhteydessä akustinen veto, ja siirtymä meluisaan “On the Runiin” on aikamoinen. Saksofoni ja retrohenkiset lauluefektit toimivat mukavana linkkinä alkuperäiseen albumiin, ja lehmänkello on hauska mauste kovalla kädellä rokkaavassa “Moneyssa”.

Floydin musiikki on suosittua pössyttelijöiden keskuudessa aivan kuten stoner rock ja -metal (yllätys yllätys!), joten albumin genreloikka ei ole tässä mielessä niin valtava harppaus. Lisäksi Roger Watersin mietteet sodasta, ahneudesta, mielisairaudesta ja kuoleman väistämättömyydestä soveltuvat oikein mukavasti metalliin. Tämä kuuluu parhaiten teollistuneessa “Brain Damagessa”, jolla vinksahtaneet, puoliksi puhutut lauluosuudet haiskahtavat Marilyn Mansonilta ja hulluuden teemasta on saatu kiinni onnistuneesti. Suosikkiversioni on “Us and Them”, jonka säkeistöjen arpeggioita on muutettu luovasti ja dynamiikkaa on vahvistettu.

Levyllä on kuitenkin heikkoutensa: “Any Color You Like” (sic) haahuilee päämäärättömästi, “The Great Gig in the Skyn” äkillinen loppu vetää maton jalkojen alta ja saa versioinnin vaikuttamaan keskeneräiseltä, ja “Moneyn” väliosan lätkäurut ovat melko kornit. Kaiken kukkuraksi haastattelupätkät ja ääniefektit, jotka osittain tekivät The Dark Sidesta vallankumouksellisen levyn aikanaan, loistavat poissaolollaan, eikä mitään niistä olla lähdetty tekemään uudestaan Doom Sidella, mikä tekee joistain osioista turhan riisutun ja onton kuuloisia. Levy ei kuitenkaan kaadu näihin seikkoihin, ja onneksi kappaleet soljuvat yhteen lähes yhtä saumattomasti kuin alkuperäisteoksessa, ilman turhia taukoja.

 

Doom Side of the Moon on hyvin toteutettu kunnianosoitus yhdelle kaikkien aikojen parhaista albumeista: riittävän mielikuvituksekas ja erilainen oikeuttaakseen olemassaolonsa, onnistuen kuitenkin samalla säilyttämään alkuperäislevyn hengen kiehtovalla tavalla. Rehellisesti sanottuna en usko koskaan haluavani kuunnella sitä erityisesti Floydin albumin sijaan, mutta nostan hattua Kyle Shuttille hänen vaivannäöstään ja suosittelen levyä jokaiselle, joka on tämäntyyppiseen metalliin päin kallellaan, vaikka The Dark Side of the Moonia ei syystä tai toisesta olisikaan kuullut.

 

Arvosana: 8/10, 4 tähteä

Kappalelista:
1. Speak to Me
2. Breathe (In the Air)
3. On the Run
4. Time
5. The Great Gig in the Sky
6. Money
7. Us and Them
8. Any Color You Like
9. Brain Damage
10. Eclipse

Comments

comments

NO COMMENTS