(2017) Avatarium: Hurricanes and Halos (suomeksi)

0
654

Artisti: Avatarium
Albumi: Hurricanes and Halos
Julkaistu: 26.05.2017
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Tuntuu kuin eiliseltä, kun ruotsalainen Avatarium kiinnitti huomioni doom metalin ja vintagerockin sekoituksellaan edellisellä levyllään, Girl with the Raven Maskilla (2015). Hurricanes and Halos seuraa sitä vain puoltatoista vuotta myöhemmin lauluntekijä Leif Edlingin vakavasta sairastumisesta huolimatta ja on jo kolmas levy vuonna 2012 perustetulta bändiltä. Vaikka kansitaide on tyyliltään samankaltainen kuin vuoden 2013 nimikkodebyytti, muutamat muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Avatarium-leirissä: Edling kirjoittaa edelleen suuren osan musiikista, mutta hän on luovuttanut basistin paikkansa Mats Rydströmille, ja laulaja Jennie-Ann Smith ja kitaristi Marcus Jidell ovat myös osallistuneet biisintekotalkoisiin muutaman kappaleen voimin.

 

Sinkkubiisi “Into the Fire/Into the Storm” pamauttaa albumin käyntiin komeasti: Rickard Nilssonin kurittaa urkuja kuin Deep Purplen edesmennyt Jon Lord konsanaan, ja Smith onnistuu lähestulkoon kuulostamaan naispuoliselta Ian Gillanilta. Vaikka ralli on ytimekäs eikä sisällä doom-sävyjä, ja on sellaisenaan toimiva single, väliosaan saadaan puristettua mukaan yksi temponvaihdos, mikä tekee siitä mielenkiintoisemman kuin useimmat tyypilliset näytekappaleet. “The Starless Sleep” on kuitenkin levyn selkein hitti – jos haluat välttää kertosäkeen soimista päässäsi, niin lykkyä tykö! Biisissä on mukavasti hyödynnetty kerrostamista akustisten kitaroiden ja tamburiinin voimin, ja Jidellin tyylikäs soolo huipentaa kaiken.

Tämän helposti lähestyttävän kappaleparin jälkeen levy siirtyy kokeellisemmille poluille ja uusien soundien pariin. “Road to Jerusalem” on albumin kruunu, psykedeelinen ja eksoottinen kappale, jonka voisi kuvitella toimivan täydellisesti livenä pidennetyllä jamilla höystettynä. En ole kuitenkaan yhtä innoissani “Medusa Childista” ja sen kankeista siirtymistä – lievästi ärsyttävää lapsen laulua sisältävä kertosäe ilmestyy tyhjästä ja on pienoinen antikliimaksi uhkaavien ja ulvovien feedback-kitaroiden säestämien lupaavien säkeistöjen jälkeen. Rohkea veto epäilemättä, muttei nappiin mennyt kokeilu.

“The Sky at the Bottom of the Sea” vie takaisin levyn alun 70-lukulaisiin hard rock -tunnelmiin ja on kuin Avatariumin vastaus Uriah Heepin “Easy Livin’iin” – mukana on jälleen tarttuvia melodioita, raivokasta urkujen käsittelyä sekä siistiä wah-wah-kitaraa. Näin se homma hoidetaan, Kirk Hammett! “When Breath Turns to Air” on 180 asteen käännös rokkaamisesta; jazzahtava balladi, joka on omistettu Jidellin menehtyneelle isälle. Herkässä kitaroinnissa kuuluu menetys ja kaipuu, ja Smithin tulkinta on sametinpehmeää kuin äidin tuutulaulu konsanaan. “A Kiss (from the End of the World) on kenties doomein veto albumilla, mutta sekin alkaa akustisella introlla ja päättyy rauhallisesti. Lopuksi vielä instrumentaalinen nimiraita päättää albumin kuin eräänlainen epilogi minimalistisine ja hiljaisine kitaroineen.

 

Huomattavinta Hurricanes and Halosissa on se, että doom metal on jäänyt taka-alalle, kun taas 70-luvun vaikutteet ovat vallalla, kappaleet ovat tarttuvampia ja Girl with the Raven Maskin metallin ulkopuoliset kokeilut jatkuvat. Tämä voi tulla pettymyksenä osalle fanikunnasta, mutta mielestäni uusi tyyli ja vahvemmat melodialinjat tukevat Jennie-Ann Smithin monipuolista äänenkäyttöä paremmin. Hänen laulunsa on ollut upeaa aiemmillakin tuotoksilla, mutta tuntuu siltä, että Hurricanes and Halosilla hän saa vihdoin otettua äänestään kaiken irti, ja hänen aistikas ja aavistuksen käheä äänensä on epäilemättä yksi parhaimmista ja omalaatuisimmista raskaassa musiikissa tällä hetkellä. Onneksi muut jäsenetkään eivät ole pelkkiä statisteja: Marcus Jidellin kitaransoitto on puhuttelevampaa kuin koskaan, ja Rickard Nilsson varastaa show’n useaan otteeseen rokkaavilla uruillaan. Jidellin työ miksauspöydän takana on niin ikään kunniamaininnan arvoista, sillä tuotanto on mukavan maanläheinen ja luonnollinen, ja musiikin vahvasta kerroksisuudesta huolimatta dynamiikalle on tilaa.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Hurricanes and Halos kestää ajan hammasta, sillä se on edeltäjiinsä verrattuna helpommin ja välittömämmin avautuva. Kokonaisuus on mukavan ytimekäs, mutta on sääli että kappale, josta en pahemmin välitä (“Medusa Child”) on kaikkein pisin 9 minuutin kestollaan. Joka tapauksessa kokonaisvaikutelmani on, että Avatarium on oikealla polulla ja parantaa levy levyltä, mikä tekee siitä yhden viimeisten viiden vuoden parhaista uusista yhtyeistä.

 

Arvosana: 8½/10, 4 tähteä

Kappalelista:
1. Into the Fire/Into the Storm
2. The Starless Sleep
3. Road to Jerusalem
4. Medusa Child
5. The Sky at the Bottom of the Sea
6. When Breath Turns to Air
7. A Kiss (from the End of the World)
8. Hurricanes and Halos

Comments

comments

NO COMMENTS