(2016) Witherscape: The Northern Sanctuary (suomeksi)

0
1721

Artisti: Witherscape
Albumi: The Northern Sanctuary
Julkaistu: 22.07.2016
Levy-yhtiö: Century Media

Progressiivisen death metal -duo Witherscapen debyyttialbumi The Inheritance (2013) oli ensikosketukseni monilahjakkuus Dan Swanön ihmeelliseen maailmaan, ja olen seurannut miehen projekteja siitä lähtien. Kolmen vuoden jälkeen hän ja rikoskumppani Ragnar Widerberg palaavat uuden konseptialbumin kera. The Northern Sanctuaryn päähenkilö on “the man in white”, joka on ostanut kartanon, joka toimi The Inheritancen tapahtumapaikkana. Hän vuokraa talon huoneita ulkopuolisille, mutta asiat alkavat mennä hullusti, kun mies joutuu paikassa asuvan pahan hengen riivaamaksi.

Promon mukana tulevassa biografiassa Swanö nimeää “Dead for a Dayn”, “Astrid Fallsin” ja “The Math of the Mythin” kappaleiksi debyytiltä, joiden tyyliä hän halusi jatkaa, tuoden samalla mukaan uusia elementtejä. Kommentti ei ole perätön, sillä kyseisten biisien melodisuus on selvästi viitoittanut tietä suurelle osalle The Northern Sanctuaryn materiaalista, ja koskettimien osuus on vahvempi tällä kertaa. Tämä ei haittaa minua, sillä edellämainitut rallit olivat suosikkejani esikoisella.

Kuuntele Spotifyssa:

Avauskaksikko “Wake of Infinity” ja “In the Eyes of Idols” tiivistää Witherscapen tyylin hyvin: tiukan riffittelyn, aavemaisten sointujen ja tuplabasarien ohella löytyy tilaa säröttömälle kitaroinnille, rokkaaville sooloille ja yhteislaulukertosäkeille. “Rapture Ballet” yhdistelee aluksi Rushia death metaliin Swanön sooloalbumin Moontower (1998) hengessä ennen kuin siirrytään opethmaiseen trioliosioon. “The Examiner” on sen sijaan suurimmalta osin kauniin melankolinen kappale, jonka tarttuva kertosäe on takuuvarma korvamato. Swanön suoritus mikrofonin takana ansaitsee erikoismaininnan – lukuisat melodisen death metalin solistit osaavat ärjyä kuin demonit ja laulaa kuin enkelit, mutta harvat hoitavat raspisen rock-laulannan yhtä mallikkaasti kuin Swanö.

“Marionette” on nightingalemainen veto, mutta kertosäkeen AOR-syntikkajouset saavat vastapainokseen örinää. Yhdistelmä kuulostaa tökeröltä paperilla, mutta toimii hienosti. Biisi päättyy upeaan sooloon, jota Widerbergin voi kuvitella soittavan vuoren huipulla aurinkon laskiessa – eeppistä menoa! Raskain kappale on nopea “Divinity”, jota seuraa hitaampi “God of Ruin”. Kunnianhimoinen 14-minuuttinen nimiraita on albumin kulminaatiopiste, joka sisältää niin levyn kauneimmat kuin raskaimmat kohdat, sekä lyhyen goottimaisen kohdan, joka kuiskailuineen tuo mieleen Nightingale-albumin The Breathing Shadow (1995). Pitkät kappaleet voivat olla riskaabeleja – joko liian yksitoikkoisia tai kaoottisia – mutta Witherscape onnistuu luomaan uskaliaan mutta eheän musiikillisen matkan. “Vila i frid” on piano-outro, joka päättää levyn samaan tapaan kuin debyytin nimiraita.

Vaikka olen melodioiden ystävä, eikä levyllä ole heikkoja kohtia, mielestäni mukaan olisi mahtunut vielä yksi aggressiivinen ja riffivetoinen kappale, varsinkin kun Swanön murinat ovat sen verran kovia. Tämä on kuitenkin vain pieni kritiikin poikanen, ja on mahdollista että juoni ei kaivannut enempää sen tyylisiä kappaleita – yksi ennakkopromon kuuntelun varjopuolista on se, ettei pääse lukemaan sanoituksia. Joka tapauksessa The Northern Sanctuary jatkaa Dan Swanön luovaa renessanssia, eikä Witherscapen toinen tuleminen jää missään nimessä vaisuksi. Toivottavasti tämä dynaaminen duo täydentää tarinaa trilogiaksi!

Arvosana: 8½/10, 4½ tähteä

Kappalelista:
1. Wake of Infinity
2. In the Eyes of Idols
3. Rapture Ballet
4. The Examiner
5. Marionette
6. Divinity
7. God of Ruin
8. The Northern Sanctuary
9. Vila i frid

Teksti: Ville Karttunen | Kuvat: Witherscape The Northern Sanctuary promotional photos, 2016

Comments

comments

NO COMMENTS