(2016) Katatonia: The Fall of Hearts (suomeksi)

0
1755

Artisti: Katatonia
Albumi: The Fall of Hearts
Julkaistu: 20.05.2016
Levy-yhtiö: Peaceville

 

Noin neljä vuotta on vierähtänyt Katatonian edellisen täyspitkän Dead End Kingsin (2012) julkaisusta. Yhtye on pysynyt ihmisten tietoisuudessa lähinnä moninaisten muiden julkaisujen, kuten live-DVD:iden ja uudelleenmiksattujen levyjen voimin. Nyt on kuitenkin tullut aika kuulla ruotsalaisten melankolian sanansaattajien uusia kappaleita, sillä The Fall of Hearts on vihdoin ilmestynyt levykauppojen hyllyille.

Dead End Kings päätyi kakkossuosikikseni Katatonian tuotannossa heti klassikkolevy Brave Murder Dayn (1996) perään, ja tuntui että yhtye oli hionut huippuunsa tyylin, jota se oli kehittänyt The Great Cold Distancesta (2006) alkaen. Niinpä oli mielenkiintoista nähdä, minne yhtye suuntaisi seuraavaksi – vajoaisiko Katatonia samaan ansaan kuin Amorphis viimevuotiseen Under the Red Cloudiin saakka, julkaisten kelvollisia mutta melko yllätyksettömiä levyjä, vai kokeilisiko se jotain uutta? Onneksi ruotsalaiset ovat välttäneet paikoilleen jämähtämisen valitsemalla jälkimmäisen tien.

Kuuntele Spotifyssa:

The Fall of Hearts sukeltaa täydellä teholla progressiivisen rockin ja metallin maailmaan, jonka kanssa Katatonia on flirttaillut edellisillä levyillään. Muutamat kappaleet ovat yhtyeen pisimpiä 20 vuoteen ja tuovat rakenteillaan mieleen jopa debyyttialbumi Dance of December Soulsin (1993). Levy vie Katatonian musiikin ääripäät kauemmas toisistaan kuin koskaan aikaisemmin: raskaat kappaleet ovat teknisempiä ja monimutkaisempia, kun taas rauhalliset kappaleet ovat hillitympiä. Vaikka Jonas Renkse ja Anders Nyström ovat edelleen vastuussa materiaalin säveltämisestä, osaltaan rajojen rikkomiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet yhtyeen äskettäiset kokoonpanomuutokset sekä Dethroned and Uncrownedin (2013) akustinen kokeellisuus ja sitä seurannut kiertue. Uuden rumpalin Daniel Moilasen soitto vaihtelee “The Night Subscriberin” aggressiivisista tuplabasareista “Residualin” hienovaraisuuteen, kun taas toinen tulokas Roger Öjersson antaa sormiensa tanssahdella otelaudalla kolmen soolon verran. Katatonia ei ole koskaan ollut varsinainen kitarasoolobändi, mutta hänen osuutensa toimivat biisien ja uuden tyylin viitekehyksissä hienosti.

Vaikka The Fall of Hearts on askel uuteen suuntaan, se on myös luonnollista jatkumoa Dead End Kingsille. Edellämainitut soolot jatkavat “Letheanin” tilulinjaa, ja “Last Song Before the Faden” ja “Shiftsin” pianomelodioissa on samanlainen jazzahtava tunnelma kuin “Leechissä”. Kokonaisuudessaan albumi on hieman kitaravetoisempi ja sisältää vähemmän kosketinsoittimia ja koneita kuin pari edellistä levyä, todennäköisesti yhteistyökumppani Frank Defaultin poissaolon vuoksi. Jonas Renkse on myös mennyt tekstittäjänä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kirjoittanut joitakin uransa silmiinpistävimpiä rivejä, kuten vaikkapa “Sanctionissa”: “There’s a flight to Medellin / 12 hours of drinking gin”. Henkilökohtaiset suosikkikappaleeni albumilla ovat opethmainen ja eeppinen “Serac” ja nopeatempoinen “The Night Subscriber”. Muita maininnan arvoisia kappaleita ovat folkahtava balladi “Pale Flag” ja “Passer”, jossa kuullaan karmivaa pianoa, joka saisi Trent Reznorin hymyilemään.

Valitettavasti muutosten mukana tulee uhrauksia, ja sen mitä Katatonia on saavuttanut monipuolisuudessa ja tuoreudessa, se on menettänyt mieleenpainuvuudessa. Useiden kuuntelujenkin jälkeen on vaikea muistaa joidenkin kappaleiden melodioita ja riffejä, ja ainoastaan “Old Heart Fallsin” ja “Last Song Before the Faden” kertosäkeet yltävät “The Racing Heartin” ja “Deliberationin” kaltaisten aiempien kappaleiden tarttuvuuteen. Tämän lisäksi albumi tuntuu hieman ylipaisutetulta 70 minuutin kestonsa vuoksi ja kärsii rytmitysongelmista. “Takeover” on hyvä kappale, muttei tunnu avausbiisiltä, ja “Decima” on pienoinen tunnelmantappaja balladina heti “Old Heart Fallsin” perään sijoitettuna, sillä jälkimmäinenkään ei ole järin raskas kappale. Itse olisin tehnyt “Passerista” avausraidan, koska sen introsoolo antaisi albumille räjähtävän alun, ja “Serac” nousee sellaisiin korkeuksiin lopetuksessaan, että se toimisi hienosti päätösbiisinä. Täytyy kuitenkin myöntää, että hyviäkin kappalelistavalintoja on tehty ja ajoittain levyn kulku on erinomainen: esimerkiksi siirtymä “The Night Subscriberista” “Pale Flagiin” on käytännössä saumaton ja toimii täydellisesti.

The Fall of Hearts on mielenkiintoinen ja miellyttävä albumi, jossa on kaikki tarvittavat Katatonia-klassikon ainekset, mutta se on hieman liian kulmikas ja sisäänpäinkääntynyt. Levy on kuin salaperäinen tuttava koulussa tai töissä, jonka kanssa tulet sujuvasti toimeen, mutta jota et yrityksistäsi huolimatta opi tuntemaan syvällisemmin, koska hän haluaa ottaa etäisyyttä. Kenties loppukevät ei yksinkertaisesti ole parasta aikaa Katatonian kuuntelulle ja albumi avautuu helpommin syksyllä – vain aika näyttää…

Arvosana: 7/10, 3½ tähteä

Kappalelista:
01.Takeover
02. Serein
03. Old Heart Falls
04. Decima
05. Sanction
06. Residual
07. Serac
08. Last Song Before the Fade
09. Shifts
10. The Night Subscriber
11. Pale Flag
12. Passer

Katatonia @ Tuska 2016
Katatonia @ Tuska 2016

Teksti: Ville Karttunen

Comments

comments

NO COMMENTS