PERTURBATOR & CARPENTER BRUT w/ VIERAAT – Nosturi, Helsinki, 14.04.2017 (suomeksi)

0
477

Elokuva- ja videopelimusiikkia synkkään elektroniseen soundiin yhdistelevä synthwave tuntuu olleen jo hetkisen aikaa kaikkien huulilla. 2000-luvun puolivälissä syntyneestä, mutta vasta vuoden 2011 loistavan rikosleffa Driven soundtrackin myötä suurempaan tunnettuuteen nousseesta genrestä on kehkeytynyt jonkinlainen liima konemusiikkia ja metallia kuuntelevien väestönosien välille. Genren raskaamman laidan tunnetuimpiin nimiin kuuluvat ranskalaiset Perturbator sekä Carpenter Brut ovat molemmat käyneet Suomessa aikaisemminkin, ja Vallilan Ääniwallissa järjestetyt iltamat on myyty järjestään loppuun. Aiemmin lähinnä black metal -keikkoja järjestänyt Black Mass Finland päättikin iskeä pääsiäisen aikoihin markkinarakoon tuomalla nämä kaksi synthwave-suuruutta yhteiskeikoille peräti kahteen kaupunkiin: pitkänäperjantaina reivattiin Helsingin Nosturissa ja päivää myöhemmin Tampereen Pakkahuoneella. Mukaan molemmille keikoille oli saatu kirjava edustus kone- ja bändimusiikkia, joten mikäli pidennetylle viikonloppuvapaalle ei ollut muuta menoa, kannatti ehdottomasti suunnata lippukaupoille – molemmille keikoille nimittäin sai lippuja tapahtumapäivälle asti.

 

Esiintyjäkaartin koosta johtuen iltama alkoi Nosturissa jo puoli seitsemältä, joten allekirjoittaneen pitkäksi venähtäneestä edellisillasta johtuen ensimmäisenä vuorossa ollut drone/black metal –hybridi Sink tuli valitettavasti missattua täysin. Pääsin paikalle toisena vuorossa olleen King Satanin aloituksen jälkeen. Saturnian Mistissäkin vaikuttavan King Aleister Satanin luotsaama tuoreehko industrial-ryhmä oli kerännyt ihan mukavankokoisen yleisön ihmettelemään menoaan Nosturin aulaan – sisäänkäynti tapahtumaan sujui katutason baarin terassin puolelta. Päällimmäinen fiilis King Satanista oli äärimmäisen hämmentynyt – en missään vaiheessa saanut kiinni siitä, mitä tässä koetettiin saavuttaa. Nauhalta tulleet industrial-biitit tuntuivat Turmiön Kätilöiden jämälaatikosta pöllityiltä, minkä lisäksi koko soundi puuroutui aulassa sen verran pahasti, että paikoitellen oli vaikeaa erottaa livenä soitettua kitaraa ja synaa taustanauhasta. Toukokuussa julkaistavalta debyyttilevyltä soitettu ”Sex Magick” sisälsi myös harvinaisen jyrkkää kontrastia muuhun keikkaan verrattuna – synisti Kate Boss oli pomppiessaan ja kimeästi laulaessaan kuin animesarjasta repäisty hahmo. Bändi tuntuu etenevän vahvasti kieli poskessa netistä kaivettujen tietojen perusteella, joten ehkä vain en ”tajunnut” tätä. Pitänee yrittää Nummirockissa uudestaan, mutta ainakin tämäniltaisen perusteella King Satan kallistuu henkilökohtaisesti ainakin vielä toistaiseksi ei jatkoon –puolelle.

King Satanin jälkeen vuorossa oli montypythonmaisesti todeten jotain aivan muuta, kun tamperelainen happorock-ryhmä Laserdrift nousi lavalle. On mukava käydä keikoilla, joista ei ole etukäteen mitään käsitystä, sillä Laserdrift onnistui yllättämään äärimmäisen positiivisesti. Hieman hitaasti liikkeelle lähtenyt ensimmäinen kappale paisui loppua kohden hienosti, eikä tempoa tai volyymia juuri pudotettu loppua kohden. Bändi oli pukeutunut yhdenmukaisesti hävyttömän 70-lukulaisiin kuvioituihin kauluspaitoihin, ja laulaja-kitaristi Samista puolipitkine hiuksineen tuli jostain syystä mieleen Eric Clapton. Puolessa tunnissa ei ehditty kuulla montakaan kappaletta, joten pakkohan tätä on mennä katsomaan seuraavallakin kerralla. Kova keikka, vaikka lavaääni paikoitellen lähtikin kiertämään!

Pysytellään Tampereella: ennen Carpenter Brutia vuorossa oli vielä Jose Rossin yhden miehen psykedeelinen black metal –akti Abyssion. Laserdriftin todella mainion keikan jälkeen Rossin sekä livebasistin ja –rumpalin konstailematon black metal ei jotenkin onnistunut vakuuttamaan, bändin biisimateriaalista kun ei ollut etukäteen käsitystä. Sinänsä toimivat riffit olivat melko yksinkertaisia, enkä oikein saanut kiinni Rossin huutavasta laulutyylistä – varmasti olisi auttanut, jos tuotantoon olisi tutustunut etukäteen. Bändistä pitäviä oli kuitenkin selkeästi paikalla, joten päätin muutaman biisin jälkeen jättää homman asiantuntijoille ja lähteä etsimään yläkerrasta fiksun paikan todistaa Carpenter Brut.

Täytyy myöntää, että taannoisen Ääniwalli-keikan missanneena olisin olettanut tästä tulevan perinteisempi konemusiikkikeikka, mutta mitä vielä: lavalle olikin aseteltu rumpusetti, synapatteri ja kitara. Bändin noustessa lavalle puoli kymmeneltä päästiin itse asiaan, ja seuraava reilu tunti hujahtikin äkkiä. Kokonaisuus oli viimeistä piirtoa myöten mietitty: taustalle heijastettiin hulvattomia B-luokan elokuvista poimittuja kohtauksia, joihin oli editoitu Carpenter Brutin logoja sinne tänne, valot olivat huippuluokkaa ja miksaus pääosin erittäin hyvä. Rumpalin setti oli koottu sähkörummuista sekä ”aidoista” pelleistä, jotka paikoitellen hukkuivat joukkoon, mutta menoa se ei haitannut. Pääosin Brutin kolmesta ensimmäisestä EP:stä koostuneen setin kappaleet soitettiin lähes peräkkäin, mutta yleisö pomppi ja pui nyrkkejään koko ajan. Hetkisen jo näytti siltä, ettei bändi palaisi setin päättymisen jälkeen lavalle, mutta saatiinhan sieltä vielä se ns. suurin hittikin, eli Michael Sembello –cover ”Maniac”, johon oli vieläpä tehty lyriikkavideo – aivan kuin kaikki eivät olisi sanoja ulkoa osanneet muutenkin. Kaiken kaikkiaan Carpenter Brut oli kovista odotuksistakin huolimatta yllättävän kova livenä. Erityisbonus ”This preview has been rated TV for Titties and Violence” –disclaimerista taustavideossa!

Oli aika palata vielä hetkeksi alakertaan, sillä yhdeltätoista baarin lavan otti haltuun helsinkiläinen rock-outoiluryhmä K-X-P. Bändin materiaali perustuu yksinkertaisten teemojen toistoon sekä dynamiikan voimakkaaseen vaihteluun. Rumpalin pallilla on ilmeisesti vähän tilanteesta riippuen eri soittaja, jonka henkilöllisyys jäi ruskeaan kaapuun sonnustautumisen vuoksi arvoitukseksi, mutta vokalisti/synisti Timo Kaukolammesta ei juuri voinut erehtyä. Mies eläytyi voimakkaasti soittoonsa ja huusi sanoja mikrofoniinsa vain paikoitellen. Carpenter Brutin loppuvaiheessa iskenyt äkkinäinen väsymys vei keikasta sen kovimman tehon, mutta kyllähän K-X-P silti kova oli – täytyy ottaa uusiksi heti kun vain mahdollisuus tarjoutuu.

Kun pääsin takaisin yläkertaan, oli väsymys kasvanut sen verran kovaksi että tiskiltä oli pakko mennä tilaamaan jotain alkoholitonta. Ehdin hetkisen ajan ihastella lavaa, jonne oli roudattu suuri määrä rekvisiittaa – jo Carpenter Brutin keikan aikana lavan reunoilla seisseet valopylväät oli nyt aseteltu lavan taustalle, minkä lisäksi lavan keskelle oli rakennettu jonkinlainen karsina DJ-pöydälle ja parille syntikalle. Puoliltaöin valomies sytytti lavan täyteen loistoonsa Perturbatorin intronauhan lähtiessä käyntiin. James Kent nousi lavalle, käynnisti settinsä ”Neo Tokyolla”, ja väsymys hävisi kummasti saman tien! Lisävalot toivat keikkaan todella paljon lisäpotkua valomiehen laittaessa parastaan, ja täysi Nosturi osoitti suosiotaan Perturbatorille läpi keikan vähintään samalla voimalla kuin Carpenter Brutillekin. Kent soitti joitain osia kappaleista syntikoillaan, joskaan tämä ei visuaalisesti tietenkään tarjonnut yhtä paljon kuin Carpenter Brutin bändi-live. Setissä pysyteltiin hyvin pitkälle kahdella uusimmalla levyllä, mutta mukana oli myös pari vanhempaa kappaletta, ”Technoir” sekä ”Sexualizer”, kuin myös viime joulukuussa julkaistu uusin sinkku ”Tactical Precision Disarray”. Varsinainen setti päättyi ”She Moves Like a Knifeen”, jonka jälkeen Kent palasi odotetusti vielä lavalle, käynnisti Dangerous Days -levyn intron ”Welcome Back”, jonka jälkeen tärähti vielä tuttu ”Perturbator’s Theme”. Keikka päättyi miltei antiklimaattisesti, kun Kent ainoastaan kumarsi yleisölle ja käveli pois lavalta, minkä jälkeen valot sytytettiin käytännössä saman tien. Oli aika lähteä kotiin.

 

Jos ilta oli sujunut mainiosti toistaiseksi, niin lopuksi miltei harmitti Nosturin henkilökunnan puolesta – en ole koskaan nähnyt vastaavaa määrää tyhjiä ja tallottuja tölkkejä pitkin lattioita, ja kyllä sen huomasi alakertaan pyrkivien ihmisten kisakunnostakin. Ei loppuunmyydyillä metallikeikoilla tällä tavalla roskata. Narikan siirtäminen Nosturin aulasta pihalle aiheutti myös todella pahan ruuhkan portaikkoon, ja yläkerrasta joutui jonottamaan pääsyään aulaan miltei turhauttavan pitkään. Narikka oli ilmeisesti vetänyt kohtuullisen hitaasti myös sisäänpäin aiemmin illalla. Harmi sinänsä, sillä alakerran lavan asemointi aulaan toimii pienempien bändien näyttämönä todella hyvin pienestä kaikumisesta huolimatta. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin varsin onnistunut, ja suurta vaihtelua esiintyjäkunnassa oltiin kiitelty Facebookissa nopeasti jälkeenpäin. Synthwave toimii kovaa nimenomaan livenä, joten jos tämä keikka jäi väliin, muista tulla paikalle seuraavalla kerralla!

Comments

comments

NO COMMENTS