BROTHER FIRETRIBE w/ THE NIGHTS – Tavastia, Helsinki, 05.05.2017 (suomeksi)

0
464

Tennishevin sanansaattaja Brother Firetribe on ehtinyt jo kunnioitettavaan viidentoista vuoden ikään. Vastikään mainion Sunbound-neloslevynsä julkaissut bändi on toimintansa alkuajoista lähtien joutunut operoimaan kitaristinsa Emppu Vuorisen aikataulujen puitteissa, sillä miehen vielä astetta tunnetummalla yhtyeellä Nightwishillä on ollut kiire valloittaa maailmaa vähintään yhtä monta vuotta. Tällä hetkellä Nightwish viettää välivuotta, joten Brother Firetribe päätti käyttää ajan hyödykseen kiertämällä Suomea peräti yhdentoista keikan verran. Kiertue päätettiin itseoikeutetusti Helsingin Tavastialle 5. toukokuuta, joten tiedossa oli jo ennakkoon tiivistä tunnelmaa ja hymyn korviin nostavaa hyvän mielen musiikkia.

 

Keikan lämmittelyaktiksi oli valikoitunut suuremmalle yleisölle (vielä toistaiseksi) täysin tuntematon The Nights. TNT-vokalisti Tony Millsin bändissä laulaneen Sami Hyden sekä Reckless Loven hovituottaja Ilkka Wirtasen toissavuonna perustettu yhteisprojekti on toistaiseksi julkaissut ainoastaan yhden kappaleen tulevalta debyyttialbumiltaan, eikä keikkojakaan ole vielä kovin paljoa ollut, mutta kello yhdeksäksi paikalle oli ennättänyt yllättävänkin suuri joukko ihmisiä, joista osa tuntui olevan hyvinkin perillä The Nightsin kappaleista. Keikan aloittaneesta “Welcome to the Show’sta” lähtien peli oli melko selvä – nyt olivat tekijämiehet lavalla. Hyden ja Wirtasen kokemus näkyi esiintymisessä selvästi, eivätkä basisti Harri Kokkonen ja rumpali Jan-Erik Iivarikaan selkeästi ole keltanokkia näissä hommissa.

Biisimateriaalin puolesta The Nightsin ei todellakaan voida sanoa lähteneen keksimään pyörää uudestaan, mutta on ihmeellistä, miten ne tietyt neljä perussointua vähän eri järjestykseen laittamalla voi edelleen saada aikaiseksi hävyttömän tarttuvia rock-biisejä 27 vuotta 80-luvun päättymisen jälkeen. Vaihtelua kappaleista löytyi mukavasti, sillä keikan aikana kuultiin menevien AOR-rallien ohessa niin juustoisia balladeja kuin miltei heavy metalin puolelle lipsahtavia riffijyriäkin. Mikäli esimerkiksi ruotsalainen Work of Art maistuu, muttet kavahda rouheampaa ilmaisua, suosittelisin The Nightsiin tutustumista välittömästi. Kokonaisuudessaan keikka oli äärimmäisen hyvä – bändillä oli yllätysmomentin tuoma hyöty puolellaan, ja sitä todellakin käytettiin. Veikkaan että tästä kuullaan vielä!

 

The Nightsin jälkeen seurasi yllättävänkin pitkä roudaustauko, sillä Brother Firetriben soittoajaksi oli merkitty “vasta” puoli yksitoista. Tavastia alkoikin täyttyä tasaiseen tahtiin, ja Firetriben tutun tennismatsi-intron lähtiessä pyörimään tupa alkoikin olla täysi. Keikka lähti odotetusti käyntiin Sunboundin nimikkointrolla sekä “Help Is On the Waylla”, ja meininki tuntui olevan saman tien katossa. Perään vedettiin vielä “Indelible Heroes”, jonka jälkeen Pekka Heino tervehti yleisöä ensimmäisen kerran päivittelemällä bändin ikää. Seuraavaksi olikin luontevaa soittaa “One Single Breath”, onhan kyseessä bändin ensimmäinen sävelletty kappale.

Harmittaa sanoa tätä ääneen, mutta show’n puolesta meininki oli hieman kaksijakoista. Bändillä oli lavalla ylimääräisiä valospotteja ja visuaalisesti keikka oli todella hieno, minkä lisäksi koko bändi soitti juuri niin hyvin kuin Brother Firetribelta on ollut lupa vuosien saatossa odottaa. Yllättäen illan heikoin lenkki oli Heino, joka tuntui välillä tulkitsevan vain vähän sinne päin, minkä lisäksi mies unohteli (tai jätti laulamatta) biisien sanoja enemmän kuin rock-meiningin piikkiin voisi laittaa. Turnausväsymystä, flunssaa vai mitä? Paha mennä sanomaan – välispiikeissä mies oli kuitenkin oma leppoisa itsensä ja selkeästi vaikuttunut yleisön suosionosoituksista.

Sunbound hallitsi settilistaa, sillä viidestätoista kappaleesta lopulta jopa kahdeksan oli uudelta levyltä. Ottaen huomioon, että kiertuetta markkinoitiin 15-vuotisjuhlakiertueena, ratkaisu oli tavallaan yllättävä, mutta toisaalta Sunbound on hyvinkin mahdollisesti Brother Firetriben uran hienoin kokonaisuus. Kolme vuotta sitten julkaistulta Diamond in the Firepitiltä soitettiin ainoastaan videosinkku “For Better or for Worse” ja debyytti False Metaliltakin “One Single Breathin” lisäksi vain “I’m On Fire”. Varsinainen setti päätettiin “Heart Full Of Fireen”, johon Heino kutsui lavalle Jonna Geagean – Anette Olzonia tuskin fiittaamassa enää sattuneista syistä nähdään. Henkilökohtaisesti koin, että keikan huippukohta saavutettiin encoreksi säästetyn “Phantasmagorian” kohdalla – jos Brother Firetribe olisi vaikuttanut 80-luvulla, olisi kappaleella jyrätty koko rockmaailman tietoisuuteen ja maailmanmaineeseen. Keikka päättyi tuttuun tapaan “I Am Rockiin”, joka kyllä jaksaa edelleen viihdyttää. Bändi kumarsi yleisölle, joka vastasi valtaisin aplodein. Kova keikka!

 

Paitatiskillä tuntui keikan jälkeen käyvän kova kuhina, ja oli hienoa, että myynnissä oli myös vanhempia paitoja. Narikkajono purkautui Tavastialle tuttuun tapaan hyvin nopeasti, mutta paikka ansaitsee pitkän miinuksen jälleen kerran korotetuista baarihinnoista – ymmärrän, että nimellä voi rahastaa, mutta 6,80 pienestä tuopista alkaa olla jo riistoa. Joka tapauksessa pienistä kauneusvirheistä huolimatta Brother Firetribe oli Tavastialla täyttä rautaa (tai kiveä), enkä usko että kukaan poistui paikalta pettyneenä. Tuskassa tavataan!

Brother Firetriben setti:
1. Sunbound
2. Help Is on the Way
3. One Single Breath
4. Heart of the Matter
5. For Better or for Worse
6. Shock
7. Runaways
8. Last Forever
9. Taste of a Champion
10. I’m on Fire
11. Big City Dream
12. Give Me Tonight
13. Heart Full of Fire (feat. Jonna Geagea)

Encore:
14. Phantasmagoria
15. I Am Rock

Kuvat: Feng Deng

Comments

comments

NO COMMENTS